Punajäkälä (lichen planus, lichen ruber planus) on ihon ja limakalvojen tulehduksellinen sairaus. Iholle nousee ryhmiksi pieniä, kiiltäväpintaisia, laakeita ja sinipunertavia näppylöitä, jotka usein kutisevat. Suussa punajäkälä näkyy vaaleana, pitsimäisenä verkkona posken limakalvolla. Se voi myös ohentaa kynsiä ja aiheuttaa hiuspohjaan pysyviä kaljuja läiskiä. Tavallinen ihon punajäkälä paranee yleensä itsestään, mutta limakalvojen, kynsien ja hiuspohjan muodot vaativat lääkärin arvion ja usein pitkäaikaista seurantaa.
Mikä punajäkälä on?
Punajäkälän katsotaan kuuluvan autoimmuunisairauksiin, joissa elimistön puolustusjärjestelmä reagoi omia kudoksiaan vastaan (Terveyskirjasto). Iholla puolustussolut kohdistuvat orvaskeden alimpaan kerrokseen eli tyvisolukerrokseen, limakalvoilla suun ja sukuelinten pintaan. Punajäkälää on noin prosentilla väestöstä, ja useimmat sairastuvat 30–60-vuotiaina.
Nimi kuvaa ihottumaa: lichen tulee jäkälästä, jota ihottuma muistuttaa, ja planus tarkoittaa laakeaa. Punajäkälää ei pidä sekoittaa neurodermatiittiin (lichen simplex chronicus), joka on pitkään jatkuneen raapimisen aiheuttama paksuuntunut, nahkea ihoalue. Erot on koottu alempana olevaan taulukkoon.
Syyt ja laukaisevat tekijät
Sitä, miksi puolustusjärjestelmä alkaa reagoida ihoa vastaan, ei tiedetä. Taudin voi kuitenkin laukaista tai sitä voivat pahentaa:
- Stressi: sekä fyysinen että henkinen kuormitus.
- Infektiot: etenkin C-hepatiitti, harvemmin B-hepatiitti tai herpesvirukset.
- Ihon vauriot: uusia näppylöitä nousee usein raapimisjälkeen, arpeen tai muuhun ihovaurioon. Ilmiötä kutsutaan Köbnerin ilmiöksi.
- Kosketusallergia: suussa metallinen hammaspaikka voi harvoin aiheuttaa punajäkälän kaltaisen muutoksen viereiseen ikeneen tai poskeen.
- Reaktio johonkin valmisteeseen: jotkin esimerkiksi verenpaineen, malarian tai masennuksen hoitoon käytetyt valmisteet voivat aiheuttaa punajäkälää muistuttavan ihottuman. Ihottuma alkaa yleensä 2–3 kuukauden kuluttua valmisteen aloittamisesta, joskus vasta yli vuoden kuluttua.
Miltä punajäkälä näyttää iholla?
Tavallisessa punajäkälässä iholle nousee sinipunertavia, laakeita ja kiiltäväpintaisia näppylöitä (papuloita), jotka voivat yhdistyä laajemmiksi läiskiksi. Niiden pinnalla voi näkyä vaaleaa, hentojuovaista verkkoa, jota kutsutaan Wickhamin juoviksi. Näppylät kutisevat, joskus voimakkaasti (Terveyskirjasto).
- Koko ja tuntu: yksittäinen näppylä on yleensä 1–3 millimetrin kokoinen ja kiinteä. Yhdistyessään näppylät muodostavat läiskiä, jotka voivat olla senttimetrin kokoisia tai suurempia.
- Väri: tuoreet näppylät ovat sinipunaisia tai violetteja. Tummalla iholla violettia sävyä voi olla vaikea erottaa, ja näppylät näyttävät ympäröivää ihoa tummemmilta.
- Tyyppipaikat: ranteiden ja kyynärvarsien sisäsivut, nilkat ja ristiselkä. Kainaloissa ja nivusissa punajäkälä voi muodostaa sinipunaisia, ruskeita tai harmaita renkaita.
- Järjestys: näppylät voivat olla hajallaan, ryhmissä, renkaina tai jonona raapimisjäljen kohdalla.
- Jälki: kuukausien kuluessa näppylät madaltuvat ja jättävät harmaanruskeita läiskiä, joiden haalistuminen voi kestää vuoden tai pidempään, tummalla iholla vielä kauemmin.




Punajäkälän muodot
Punajäkälällä on useita muotoja, ja samalla ihmisellä voi olla yksi tai useampi niistä yhtä aikaa.
- Tavallinen ihon punajäkälä: edellä kuvatut kutisevat sinipunaiset näppylät.
- Paksukarstainen punajäkälä: paksuja, hilseileviä ja voimakkaasti kutisevia kyhmyjä ja läiskiä, tavallisimmin säärien etupuolella. Muoto voi muistuttaa syyliä ja kestää vuosia. Syylämäisestä kyhmystä otetaan tarvittaessa koepala ihosyövän poissulkemiseksi (Terveyskirjasto).
- Rengasmainen punajäkälä: renkaita, joiden reuna on aktiivinen ja keskusta hieman painunut, usein siittimessä, kainaloissa, nivusissa tai kämmenissä ja jalkapohjissa.
- Pigmentoitunut punajäkälä: epätarkkarajaisia, soikeita harmaanruskeita läiskiä kasvoissa, kaulalla tai vartalolla ilman edeltäviä näppylöitä ja yleensä ilman kutinaa. Muoto on yleisempi tummalla iholla, ja se kestää usein pitkään.
- Valolle altistuvan ihon punajäkälä: punaruskeita renkaita tai tummia läiskiä auringolle altistuvalla iholla, etenkin nuorilla aikuisilla, joiden sukujuuret ovat Lähi-idässä, Itä-Afrikassa tai Intiassa. Se pahenee kesällä.
- Rakkulainen punajäkälä: harvinainen muoto, jossa ihottumaan, yleensä sääriin, nousee rakkuloita.
- Valmisteen aiheuttama punajäkälän kaltainen ihottuma: esiintyy useammin vartalolla, hilseilee enemmän ja kutisee usein vähemmän. Se häviää hitaasti, kun aiheuttaja lopetetaan lääkärin ohjeen mukaan.
Suu, sukuelimet, kynnet ja hiuspohja
Suu: suun limakalvon punajäkälä on taudin yleisin muoto (Terveyskirjasto), ja se on naisilla yleisempi kuin miehillä. Noin puolella niistä, joilla on punajäkälää iholla, on muutoksia myös suussa, ja osalla suu on ainoa oireileva paikka. Tyypillinen löydös on vaalea, verkkomainen tai saniaisen lehteä muistuttava kuvio poskien limakalvolla, kielen reunoilla tai ikenissä. Ikenet voivat olla punaiset, kiiltävät ja kesivät, ja limakalvolle voi tulla kivuliaita haavaumia. Silloin kuumat, mausteiset ja happamat ruoat sekä alkoholi kirvelevät, ja syöminen ja hampaiden harjaus tuntuvat ikäviltä. Suun punajäkälä kestää yleensä selvästi pidempään kuin ihon punajäkälä, usein vuosia.
Sukuelimet: naisilla punajäkälä voi harvoin esiintyä ulkosynnyttimissä tai emättimessä. Häpyhuulten iholla se näkyy vaalean sinipunaisina, kiiltävinä läiskinä tai vaaleina juovina. Oireita ovat kirvely ja kipu, poikkeava valkovuoto, yhdyntäkipu ja yhdynnän jälkeinen verenvuoto. Edetessään punajäkälä voi arpeuttaa emättimen ja kaventaa sen aukkoa. Miehillä punajäkälä näkyy yleensä terskassa sinipunaisina, rengasmaisina läiskinä tai näppylöinä. Haavautuva sukuelinten punajäkälä vaatii erikoislääkärin hoitoa, naisilla usein yhdessä gynekologin kanssa.
Kynnet: noin kymmenesosalla punajäkälää sairastavista on kynsimuutoksia, sormissa useammin kuin varpaissa. Kynsi ohenee ja siihen tulee pitkittäisiä uurteita ja harjanteita, halkeilua tai tummumista, tai kynsi irtoaa alustastaan. Joskus kynsinauha kasvaa arpena kynteen kiinni, tai kynsi häviää kokonaan. Kynsimuutokset voivat edetä nopeasti ja jäädä pysyviksi, joten ne kannattaa näyttää lääkärille varhain. Kynsimuutosten taustalla voi olla myös esimerkiksi kynsisieni tai psoriaasi.
Hiuspohja: hiuspohjan punajäkälä (lichen planopilaris) on harvinainen ja yleisempi naisilla kuin miehillä. Hiustuppien ympärille tulee punoittavaa, karstaista ihottumaa, hiukset irtoavat helposti, ja paikalle voi jäädä sileä, arpeutunut kalju läiskä. Alamuoto, jossa hiusraja vetäytyy otsalta taaksepäin ja kulmakarvat harvenevat, on tavallisin vaihdevuodet ohittaneilla naisilla. Arpeutunut alue ei kasva enää hiuksia, joten kutiava, punoittava ja hilseilevä hiuspohja ja harveneva tukka ovat syy hakeutua hiustenlähdön arvioon nopeasti.
Onko punajäkälä vaarallinen?
Useimmille punajäkälä on harmillinen mutta vaaraton, ja ihon ihottuma paranee ajan myötä itsestään.
- Pysyvät jäljet: arpeuttavat muodot voivat jättää hiuspohjaan kaljuja läiskiä, muuttaa kynsiä pysyvästi ja aiheuttaa kiinnikkeitä tai ahtautta emättimeen.
- Pieni syöpäriski: limakalvojen punajäkälään liittyy lievästi suurentunut, noin prosentin syöpäriski. Siksi limakalvojen punajäkälää seurataan säännöllisesti, ja epäilyttävistä muutoksista otetaan koepala (Terveyskirjasto). Myös paksukarstaisen punajäkälän kyhmyistä otetaan tarvittaessa koepala.
- Ruokatorvi: punajäkälä voi harvoin ulottua ruokatorveen ja aiheuttaa nielemisvaikeuksia.
Jos suussa tai sukuelimissä on kasvava kyhmy tai haavauma, jonka reunat ovat paksuuntuneet ja joka ei parane, sen kanssa ei pidä jäädä odottamaan. Sen vuoksi hakeudutaan viipymättä, seuraavien viikkojen aikana, terveyskeskukseen, työterveyshuoltoon tai hammaslääkärille, jotta koepala voidaan ottaa.
Samannäköiset ihosairaudet
Monessa ihottumassa on samaa väriä, muotoa tai kutinaa. Nämä piirteet erottavat ne punajäkälästä:
| Ihosairaus | Miten se eroaa punajäkälästä |
|---|---|
| Neurodermatiitti | Yksi tai muutama laaja, paksuuntunut ja nahkea läiskä, jossa ihon uurteet korostuvat. Syntyy kuukausia jatkuneesta raapimisesta, eikä se esiinny suussa tai kynsissä. |
| Psoriaasi | Punaiset läiskät, joiden päällä on paksu hopeanhohtoinen hilse, tyypillisesti kyynärpäissä, polvissa ja hiuspohjassa. Punajäkälä ei yleensä hilseile. |
| Punatäplähilseily | Soikeat, vaaleanpunaiset hilseilevät läiskät rinnassa ja selässä; ensin tulee yksi suurempi läiskä. Paranee viikoissa. |
| Silsa | Sienen aiheuttama rengasmainen, reunoiltaan hilseilevä läiskä. |
| Atooppinen ihottuma | Kuiva, halkeileva, punoittava ja kutiseva iho, tyypillisesti kyynär- ja polvitaipeissa. |
| Syylä | Paksukarstainen punajäkälä säärissä voi muistuttaa syylää; koepala ratkaisee. |
| Valkojäkälä | Ohut, valkoinen, ryppyinen ja kutiseva iho sukuelinten alueella. Voi esiintyä yhtä aikaa sukuelinten punajäkälän kanssa, ja erottaminen voi olla vaikeaa jopa koepalasta. |
| Kynsisieni | Paksuuntunut, kellertävä ja mureneva kynsi, useimmiten varpaissa. Punajäkälä taas ohentaa kynttä ja uurtaa sitä pitkittäin. |
| Valmisteen aiheuttama ihottuma | Sama ihottuma, yleensä vartalolla. Vihjeenä on kuukausia aiemmin aloitettu uusi valmiste. |
Miten punajäkälä todetaan?
Useimmiten punajäkälä tunnistetaan ihottuman ulkonäön perusteella: näppylöiden muodosta, väristä, sijainnista ja vaaleasta juovituksesta. Ihotautilääkärin dermatoskoopilla (valaiseva suurennuslaite) Wickhamin juovat näkyvät selvästi silloinkin, kun ihottuma ei paljain silmin näytä tyypilliseltä. Diagnoosi varmistetaan tarvittaessa koepalalla (Terveyskirjasto). Koepala on aiheellinen, jos ihottuma on epätyypillinen, paksukarstainen tai pitkäaikainen.
Verikokeet eivät kuulu rutiiniin. C-hepatiitti on yksi tunnetuista laukaisijoista, ja lääkäri harkitsee, onko sen tutkiminen aiheellista. Suun punajäkälässä, joka sijaitsee metallisen hammaspaikan vieressä, voidaan tehdä allergiatestit. Limakalvojen muutokset on aina syytä näyttää lääkärille tai hammaslääkärille, ja sukuelinten punajäkälä todetaan usein gynekologisessa tutkimuksessa.
Hoito
Hoito ei poista taipumusta sairauteen, mutta se lievittää oireita; ihon punajäkälä paranee usein itsestään. Jos tavallinen ihon punajäkälä on tunnistettu ja kutina on siedettävä, sen häviämistä voi odottaa hoidottakin (Terveyskirjasto). Hoidon tavoitteena on lievittää kutinaa ja kipua, rajoittaa ihottuman leviämistä ja estää pysyviä vaurioita hiuksiin, kynsiin ja limakalvoille. Ihotautilääkäri suosittelee hoitoa ihottuman paikan ja vaikeusasteen mukaan, ja suunnitelma kootaan yleensä seuraavista keinoista:
- Perushoito: saippuat ja suihkugeelit jätetään pois, ja iholle levitetään säännöllisesti perusvoidetta.
- Tulehdusta hillitsevä voide: vahvaa voidetta levitetään huolellisesti aktiivisiin näppylöihin, kunnes ne madaltuvat ja kutina rauhoittuu. Kun näppylöistä on jäljellä vain laakeat harmaanruskeat läiskät, voiteen käyttö lopetetaan, sillä läiskät eivät ole enää aktiivista tautia ja haalistuvat itsestään.
- Herkät alueet: kasvoille, kainaloihin ja nivusiin sopivat tulehdusta hillitsevät voiteet, jotka eivät ohenna ihoa pitkäaikaisessakaan käytössä.
- Paksut läiskät ja kynnet: paksukarstaisiin läiskiin ja yksittäisiin kynsiin voidaan antaa tulehdusta hillitseviä pistoksia.
- Laaja-alainen punajäkälä: sairaalan ihotautien yksikössä annettava UV-valohoito tai sisäinen tulehdusta rauhoittava tai immuunijärjestelmää säätelevä hoito, jonka erikoislääkäri valitsee ja jota hän seuraa. Valolle altistuvan ihon punajäkälässä valohoitoa ei käytetä, ja aurinkosuojaus on osa hoitoa.
- Suu: limakalvolle tarkoitetut tulehdusta hillitsevät suihutteet, purskutteet ja tahnat sekä tarvittaessa puuduttava suuhuuhde ennen ruokailua. Vaikeassa haavautuvassa muodossa voidaan tarvita sisäistä hoitoa.
- Hiuspohja, kynnet ja sukuelimet: hoito aloitetaan varhain ja tehokkaana, koska vauriot voivat jäädä pysyviksi.
Itsehoito arjessa
Nämä keinot helpottavat oireita hoidon vaikuttaessa:
- Iho: iho pestään haalealla vedellä, ei kuumalla, ja ilman saippuaa. Hiukset kannattaa pestä lavuaarin tai ammeen yllä, jotta shampoo ei valu ihottumalle. Ihottumalle levitetään perusvoidetta. Raapimista kannattaa välttää, sillä raapimisjälkeen voi nousta uusia näppylöitä.
- Sukuelimet: suihku on parempi kuin kylpy. Kutinaa ja turvotusta lievittää puhtaaseen pyyhkeeseen kääritty kylmäpakkaus. Sukkahousuja ja tiukkoja vaatteita kannattaa välttää. Alue kuivataan virtsaamisen jälkeen varovasti painellen, ei hangaten, ja jos yhdyntä sattuu, liukuvoide auttaa.
- Suu: limakalvoa ärsyttäviä aineita kannattaa välttää. Niitä ovat mausteiset, suolaiset ja happamat ruoat, alkoholi, vaahtoava hammastahna ja voimakas suuvesi. Hampaat harjataan huolellisesti pehmeällä harjalla kahdesti päivässä, jotta ikenet pysyvät terveinä, ja hammaslääkärin tarkastuksissa käydään säännöllisesti.
Kuinka kauan punajäkälä kestää?
Tavallinen ihon punajäkälä paranee useimmiten puolessa–puolessatoista vuodessa (Terveyskirjasto), mutta se voi välillä lievittyä ja taas pahentua. Osalla tauti uusiutuu vuosien kuluttua. Jäljelle jäävät ruskeat läiskät ovat tulehduksen jälkeistä pigmentaatiota, ja ne haalistuvat hitaasti.
Suun ja sukuelinten punajäkälä on paljon sitkeämpi ja voi kestää vuosia, jopa vuosikymmeniä. Arpeutunut hiustenlähtö on pysyvä, ja kynsivauriot voivat jäädä pysyviksi. Valmisteen aiheuttama ihottuma häviää hitaasti sen jälkeen, kun valmiste on lopetettu.
Milloin ihotautilääkärille?
Ihotautilääkärin arvio on aiheellinen, jos:
- iholle ilmaantuu ryhmä kutisevia, kiiltäviä, sinipunaisia tai tummia laakeita näppylöitä, varsinkin ranteisiin, nilkkoihin tai ristiselkään;
- suussa on vaaleita verkkomaisia läiskiä, arat punaiset ikenet tai sitkeitä kivuliaita haavaumia;
- ulkosynnyttimissä, emättimessä tai siittimessä on arkuutta, verestäviä alueita, vaaleita läiskiä tai arpeutumista;
- kynnet ohenevat, uurtuvat tai irtoavat alustastaan;
- hiuspohjassa on kaljuja läiskiä, joissa on punoitusta, hilsettä tai kutinaa, tai hiusraja vetäytyy ja kulmakarvat harvenevat.
Jos punajäkälä on jo todettu ja suuhun tai sukuelimiin ilmaantuu kasvava kyhmy tai paranematon haavauma, hakeudutaan viipymättä, seuraavien viikkojen aikana, terveyskeskukseen, työterveyshuoltoon tai hammaslääkärille.
Mitä nyt voi tehdä?
Ihottuma kannattaa kuvata päivänvalossa sekä kauempaa että läheltä. Muistiin kannattaa kirjoittaa, milloin ihottuma alkoi ja mitä uusia valmisteita sitä edeltävinä kuukausina aloitettiin, ja peilistä voi katsoa, onko poskien limakalvolla vaaleaa verkkokuviota. Kuvat ja tiedot voi lähettää etäkonsultaatiossa iDerman ihotautilääkärille. Vastaus tulee yleensä 24 tunnin kuluessa (viikonloppuisin 48 tunnin kuluessa): ihotautilääkäri arvioi, näyttääkö ihottuma punajäkälältä vai joltakin sen kaltaiselta ihosairaudelta, ehdottaa hoitoa iholle ja kertoo, milloin suun, sukuelinten, kynsien tai hiuspohjan muutokset kannattaa tutkia terveyskeskuksessa, työterveyshuollossa tai hammaslääkärillä. Siihen asti perusvoide, ei saippuaa ja mahdollisimman vähän raapimista.






