Jalkasieni eli jalkasilsa (latinaksi tinea pedis) on rihmasienen aiheuttama jalkojen ihon tulehdus. Tavallisimmin se näkyy kutiavana, hilseilevänä ja halkeilevana ihona uloimmissa varvasväleissä, joskus myös jalkapohjassa. Jalkasieni on yleinen etenkin keski-ikäisillä ja sitä vanhemmilla miehillä, mutta lapsilla hyvin harvinainen (Terveyskirjasto). Yleensä se on vaaraton. Se kuitenkin tarttuu, paranee harvoin itsestään ja uusiutuu helposti, jos jalkojen kosteuteen ja kenkiin ei kiinnitetä huomiota.
Mikä jalkasieni on?
Jalkasienen aiheuttavat dermatofyytit eli rihmasienet. Ne elävät ihon uloimmassa sarveiskerroksessa ja viihtyvät lämpimässä, kosteassa ja suljetussa ympäristössä. Yleisin aiheuttaja on Trichophyton rubrum. Infektio alkaa yleensä varvasvälistä, ja sieltä se voi levitä jalkapohjaan, jalan sivuille ja varpaankynsiin. Raavittaessa tai samalla pyyhkeellä kuivattaessa sieni voi siirtyä myös nivusiin tai käsiin.
Jalkasienellä on kolme päämuotoa:
- Varvasvälisilsa: yleisin muoto, tavallisimmin neljännen ja viidennen varpaan välissä. Varvasvälin iho punoittaa, kutisee, hilseilee ja halkeilee. Kostea iho muuttuu usein vaaleaksi ja pehmeäksi.
- Jalkapohjan silsa: rakkuloita, hilseilyä ja halkeilua päkiässä tai jalkaholvissa, harvemmin kantapään seudussa. Kutiavat rakkulat puhkeavat ja jättävät jälkeensä ihorikkoja.
- Mokkasiinisilsa (jalkapohjan silsan muoto): harvinaisempi muoto, jossa koko jalkapohjan iho on paksuuntunut, punakka ja hilseilevä, ikään kuin jalassa olisi mokkasiini. Rakkuloita tai halkeamia ei yleensä ole.
Jalkasieni on usein epäsymmetrinen, ja toinen jalka voi olla kokonaan oireeton. Tulehdukselliset ihotaudit, kuten ihottumat ja psoriaasi, oireilevat sen sijaan useimmiten molemmissa jaloissa samankaltaisina (DermNet).
Jalkasieni, kynsisieni vai ihon silsa? Kyse on samasta sieniryhmästä, vain paikka vaihtelee. Jalkojen iholla puhutaan jalkasilsasta, kynsissä kynsisilsasta eli kynsisienestä ja muualla iholla vartalon tai nivusten silsasta (lue lisää ihon silsan hoidosta). Ne esiintyvät usein yhdessä. Hoitamaton jalkasieni voi levitä kynsiin, ja kynsiin jäänyt sieni voi tuoda jalkasienen takaisin kerta toisensa jälkeen.
Jalkasieni tarttuu. Sieni leviää iholta irtoavien hilseiden mukana, ja tartunnan saa helposti esimerkiksi uimahallien, urheiluhallien ja työpaikkojen pukuhuoneiden lattioilta ja pesutiloista. Myös yhteiset pyyhkeet, tossut ja kengät levittävät sientä.




Kuvissa: kuiva, hilseilevä kantapää ja jalkapohja (mokkasiinisilsa), kuoriutuva jalkapohja, harvinaisempi tarkkarajainen punoittava ja hilseilevä ihottuma jalkapöydällä sekä punoittava, hilseilevä ja halkeillut iho varpaissa.
Miltä jalkasieni näyttää?
Ensimmäinen merkki on tavallisesti kutina ja hilseily yhdessä tai kahdessa uloimmassa varvasvälissä. Muita tunnusmerkkejä ovat:
- punoitus, kutina tai kirvely varvasvälissä;
- vaaleaksi ja pehmeäksi muuttunut, rikkoutunut iho varpaiden välissä;
- halkeamat varvasväleissä tai kantapäässä, joskus verta vuotavat;
- hilseilevät läiskät jalkapohjassa tai jalan sivulla; tummalla iholla punoitus erottuu heikommin;
- kutiavat nesterakkulat päkiässä tai jalkaholvissa;
- paha haju;
- paksuuntuneet, kellertävät ja murenevat varpaankynnet, jotka viittaavat siihen, että sieni on levinnyt kynsiin.
Joskus jalkasieni aiheuttaa kämmeniin ja jalkaholveihin pieniä kutiavia nesterakkuloita, vaikka niissä kohdissa ei ole sientä. Tätä kutsutaan id-reaktioksi. Kyse on elimistön yliherkkyysreaktiosta sientä kohtaan (Terveyskirjasto), joten hoito kohdistetaan jalkojen sieni-infektioon.
Syyt ja riskitekijät
Tartunnan saa tavallisimmin kävelemällä paljain jaloin yhteisissä pesu- ja pukutiloissa tai käyttämällä samaa pyyhettä kuin jalkasientä sairastava. Sieni ei kuitenkaan pääse kasvamaan ilman kosteutta ja lämpöä. Terveyskirjaston mukaan hautovat kengät, ylipaino ja diabetes altistavat jalkasienelle. Riskiä lisäävät myös:
- Tiiviit jalkineet: raskaat työkengät, koko päivän jalassa olevat lenkkarit, kumisaappaat ja keinokuitusukat, joissa jalat eivät pääse kuivumaan.
- Runsas hikoilu: kostea iho on sienelle ihanteellinen kasvualusta.
- Rikkoutunut iho: hiertymät, halkeamat, kuiva iho ja ihottuma päästävät sienen helpommin ihoon.
- Heikko ääreisverenkierto tai imunesteturvotus (lymfedeema).
- Heikentynyt vastustuskyky, myös immuunipuolustusta heikentävien hoitojen vuoksi.
- Perheenjäsenten jalka- tai kynsisieni: yhteinen kylpyhuoneen matto tai yhteiset tossut pitävät sienen kotona.
Jalkasieni ei kerro huonosta hygieniasta. Huolellisestikin jalkojaan hoitava voi saada tartunnan uimahallissa tai kuntosalilla, ja suljetuissa kengissä hikoilevat jalat antavat sienelle hyvät kasvuolosuhteet.
Oireiden kulku ja mahdolliset komplikaatiot
Oireet riippuvat jalkasienen muodosta. Varvasvälissä korostuvat vaalea, pehmentynyt iho, halkeamat ja haju, jalkapohjassa kuivuus ja paksuuntunut, hilseilevä iho. Rakkuloivassa muodossa kutiavat tai kipeät rakkulat puhkeavat ja jättävät jälkeensä kosteita ihorikkoja. Usein toinen jalka on pahemmin oireinen, ja jos hoito lopetetaan liian aikaisin, oireet palaavat.
Hoitamattomana sieni voi levitä kynsiin, nivusiin ja käsiin. Toinen riski liittyy halkeamiin, joiden kautta bakteerit pääsevät ihoon. Varvasvälin sieni-infektio on yksi ruusulle eli erysipelakselle altistavista ihorikoista (Terveyskirjasto). Ruusu on vakava ihon ja ihonalaiskudoksen bakteeri-infektio. Se alkaa tyypillisesti äkillisesti korkealla kuumeella ja vilunväristyksillä, ja sääri tai jalkaterä muuttuu tarkkarajaisesti punoittavaksi, kuumottavaksi ja turvonneeksi. Ruusu vaatii aina kiireellistä hoitoa, ks. alempana.
Jalkasieni vai jokin muu?
Kaikki jalkojen hilseily tai kutina ei ole sientä. Varvasvälisilsa on yleensä helppo tunnistaa, mutta jalkapohjan muutokset voivat muistuttaa monia muita ihotauteja (Terveyskirjasto):
| Tila | Ero jalkasieneen |
|---|---|
| Pehmeä känsä varvasvälissä | Vaalea, pehmeä ja paksuuntunut ihoalue kohdassa, jossa varpaat painavat toisiaan. Näyttää varvasvälisilsalta, mutta johtuu paineesta ja hankauksesta. |
| Bakteeri-infektio varvasvälissä | Tavallisimmin isovarpaan ja sen viereisen varpaan välissä, kun taas jalkasieni suosii uloimpia varvasvälejä. |
| Herpes jalkaterässä | Samaan kohtaan toistuvasti tuleva, märkivä rakkulointi voi olla herpesviruksen aiheuttama. |
| Jalkojen ihottumat | Esimerkiksi rakkulaihottuma: pieniä, voimakkaasti kutiavia rakkuloita varpaiden sivuilla ja jalkapohjissa, tavallisesti molemmissa jaloissa. Sienitutkimus on negatiivinen. |
| Kosketusihottuma kenkien aineille | Reaktio esimerkiksi kumiin tai liimoihin. Ihottuma on siellä, missä kenkä koskettaa ihoa, usein jalkapöydällä ja molemmissa jaloissa. |
| Jalkapohjien psoriaasi | Tarkkarajaiset, paksusti hilseilevät läiskät, usein molemmissa jaloissa. Sienitutkimus on negatiivinen. |
| Palmoplantaarinen pustuloosi | Kellertäviä märkärakkuloita jalkapohjissa ja usein myös kämmenissä. Rakkulat eivät johdu sienestä eivätkä tartu. |
| Atoopikon talvijalat (lapsilla) | Kuiva ja halkeileva iho jalkapohjien etuosan astumapinnoilla, etenkin pienillä pojilla talvella. Lapsilla jalkasieni on hyvin harvinainen. |
Jos jalkojen ihottuma on jo ennestään tuttu tai iho on herkkä ja kuiva, eroa on vaikea nähdä paljaalla silmällä. Epävarmassa tilanteessa voiteita ei kannata kokeilla umpimähkään. Kortisonivoide voi hetkeksi lievittää kutinaa ja peittää sieni-infektion, vaikka sieni jatkaa kasvuaan. Ensin kannattaa selvittää, mistä on kyse.
Milloin hakeutua lääkäriin?
Terveyskeskukseen, työterveyteen tai ihotautilääkärille kannattaa ottaa yhteyttä, jos:
- ei ole varmuutta, onko kyse jalkasienestä, koska muutokset näyttävät tavallisesta poikkeavilta tai ovat epätavallisessa paikassa;
- varvasvälisilsan hoito ei ole tehonnut (Terveyskirjasto);
- sieni on ilmeisesti levinnyt jalkapohjaan tai varpaankynsiin;
- jalkasieni uusiutuu toistuvasti tai leviää nivusiin tai käsiin;
- iho on hyvin kipeä;
- sairastaa diabetesta, jalkojen verenkierto on heikentynyt tai jaloissa on tunnottomuutta, tai vastustuskyky on heikentynyt esimerkiksi elinsiirron tai syöpähoitojen vuoksi;
- on raskaana tai imettää, koska kaikki hoidot eivät silloin sovi.
Hakeudu viivyttelemättä päivystykseen, jos sääri tai jalkaterä muuttuu äkillisesti punoittavaksi, kuumottavaksi, turvonneeksi ja kipeäksi, varsinkin jos samalla nousee kuume tai alkaa vilunväristys. Kyse voi olla ruusutulehduksesta, joka hoidetaan aina antibiootilla. Päivystysapu numerossa 116 117 neuvoo, minne hakeutua. Soita 112, jos yleiskunto heikkenee nopeasti tai ilmenee sekavuutta: ne voivat olla merkkejä verenmyrkytyksestä.
Miten jalkasieni todetaan?
Varvasvälisilsa tunnistetaan yleensä ulkonäön ja oireiden perusteella. Lääkäri kysyy, kuinka kauan oireet ovat kestäneet, käykö potilas uimahallissa tai kuntosalilla ja onko jalkasientä ollut aiemmin. Samalla hän katsoo kynnet, nivuset ja kämmenet, koska sieni on usein myös niissä. Muun kuin varvasvälisilsan kohdalla sieninäyte on usein tarpeen oikean diagnoosin varmistamiseksi (Terveyskirjasto):
- Mikroskooppitutkimus: ihomuutoksen reunalta raaputetaan hilsettä, josta etsitään mikroskoopilla sienirihmoja. Tulos saadaan muutamassa päivässä.
- Sieniviljely: näytettä kasvatetaan maljalla sienilajin selvittämiseksi. Lopullinen vastaus tulee noin neljässä viikossa.
- Sienen nukleiinihapon osoitustesti: uudempi menetelmä, jossa ei tarvita alla mainittua varoaikaa.
Sienivoide estää sienen kasvun näytemaljalla, joten paikallishoidossa pidetään vähintään kahden viikon tauko ennen sieniviljelynäytteen ottamista. Jos voidetta on jo käytetty, siitä kannattaa kertoa näytteenottajalle.
iDerman ihotautilääkäri arvioi etänä lähettämäsi kuvat jaloista, auttaa erottamaan jalkasienen siltä näyttävistä ihotaudeista ja laatii hoito- ja omahoitosuunnitelman. Jos sieninäyte tai muu tutkimus on tarpeen, saat tiedon siitä, mitä tutkimuksia tarvitaan ja missä ne voi tehdä, esimerkiksi terveyskeskuksessa tai työterveydessä.
Jalkasienen hoito
Hoito valitaan jalkasienen muodon, laajuuden ja keston, muiden sairauksien ja kynsien tilanteen mukaan. Perusta on aina sama: jalat ja etenkin varvasvälit pidetään kuivina, hautovia kenkiä vältetään ja yhteisissä tiloissa käytetään omia tossuja.
- Paikallinen sienihoito: varvasvälisilsa paranee yleensä 3–4 viikossa sieni-infektion hoitoon tarkoitetulla voiteella tai puuterilla (Terveyskirjasto). Hoidon kesto vaihtelee valmisteen mukaan kertakäsittelystä useaan viikkoon. Kaikki valmisteet eivät sovi lapsille tai raskauden ja imetyksen aikana, joten sopiva vaihtoehto kannattaa varmistaa lääkäriltä.
- Paksuuntunut jalkapohjan iho: mokkasiinisilsassa sarveiskerrosta pehmentävä karbamidivoide voi auttaa sienihoidon rinnalla.
- Jalkapohjan silsa, myös mokkasiinisilsa: se ei yleensä parane pelkällä paikallishoidolla. Lääkäri määrää silloin paikallishoidon rinnalle muutaman viikon suun kautta otettavan sienihoidon, usein sen jälkeen, kun sieni on varmistettu näytteestä. Hoidolla voi olla haittavaikutuksia, eikä se sovi kaikille, joten lääkäri arvioi sen sopivuuden yksilöllisesti.
- Sieni kynsissä: pelkkä jalkojen ihon hoito ei silloin riitä, sillä kynnet ovat jatkuva tartunnan lähde. Kynsisienen hoito aloitetaan vasta, kun sienikasvu on todettu näytteestä, ja se kestää kuukausia. Lue lisää kynsisienen hoidosta.
- Kuivan ihon hoito: perusvoide pitää kantapäiden ja jalkapohjien ihon joustavana ja ehkäisee halkeamia. Varvasväleihin sitä ei laiteta, koska niiden täytyy pysyä kuivina.
- Hikoilun hallinta: hengittävät kengät ja sukat sekä varvasvälien hautumisen estäminen. Hyvin runsaaseen jalkojen hikoiluun lääkäri voi suunnitella oman hoidon.
- Kengät ja kylpyhuone: kenkien annetaan kuivua kunnolla käyttökertojen välillä, ja niiden sisäpinnat voi käsitellä sieni-infektioon tarkoitetulla puuterilla. Suihkun ja kylpyammeen lattia pestään säännöllisesti, ja sukat ja pyyhkeet pestään kuumalla ohjelmalla.
Näin sienivoidetta käytetään
- Pese jalat vedellä ja kuivaa ne huolellisesti painelemalla, myös varvasvälit.
- Levitä ohut kerros ihomuutokseen ja 1–2 senttimetrin matkalle sen ympärille terveelle iholle, koska sieni on usein jo näkyvän muutoksen reunojen ulkopuolella.
- Anna valmisteen imeytyä äläkä peitä aluetta tiiviillä sidoksella, ellei lääkäri ole niin neuvonut.
- Käytä valmistetta lääkärin ohjeen mukaan koko hoitojakson ajan. Jos hoito lopetetaan heti kutinan hellittäessä, sieni palaa usein.
- Jos hoito ei tehoa, varmista ensin, että kyse on sienestä.
Auttavatko kotikonstit? Etikka-, ruokasooda- ja valkosipulijalkakylvyt ovat suosittuja, mutta niiden tehosta jalkasieneen ei ole näyttöä. Jalkasieni paranee harvoin itsestään. Odottaessa se voi levitä kynsiin, ja kynsisienen hoito kestää huomattavasti kauemmin.
Ehkäisy ja omahoito arjessa
Arjen tavat ratkaisevat pitkälti, uusiutuuko jalkasieni:
- Kuivat varvasvälit: varvasvälit pestään ja kuivataan huolellisesti joka päivä. Hautumista voi estää laittamalla varvasväleihin lampaanvillaa tai talkkia (Terveyskirjasto). Jaloille kannattaa varata oma pyyhe, joka vaihdetaan usein.
- Sukat ja kengät: puhtaat sukat joka päivä, mieluiten puuvillaa, ja hikoillessa vaihto myös päivän aikana. Samoja kenkiä ei kannata käyttää paria kolmea päivää pidempään putkeen, jotta ne ehtivät kuivua.
- Yhteiset tilat: omat tossut uimahallissa, pukuhuoneissa, suihkutiloissa ja yleisissä saunoissa.
- Ei yhteiskäyttöä: pyyhkeet, sukat, kengät, kynsisakset ja viilat ovat henkilökohtaisia.
- Ei raapimista: raapiminen siirtää sientä muualle iholle.
- Joustava iho: kantapäät ja jalkapohjat rasvataan säännöllisesti perusvoiteella, mutta varvasvälit jätetään rasvaamatta.
- Kynnet: kynnet pidetään lyhyinä, ja välineet ovat omia. Diabeetikon tai jalkojen tunnottomuudesta kärsivän kannattaa hoidattaa jalkansa jalkaterapeutilla. Kynsimuutokset kannattaa näyttää lääkärille ajoissa.
- Koti: suihkunurkkaus ja amme pestään säännöllisesti, varsinkin jos jollakulla perheenjäsenellä on jalkasieni.
Jalkasienen vuoksi ei tarvitse jäädä pois töistä tai koulusta. Liikuntaakaan ei tarvitse lopettaa, kunhan käyttää omaa pyyhettä, pitää suihkussa tossuja ja kuivaa jalat huolellisesti.
Mitä voit tehdä nyt?
- Jos sääri tai jalkaterä on punoittava, kuumottava, turvonnut ja kipeä tai on kuumetta, hakeudu viivyttelemättä päivystykseen. Neuvoja saa Päivystysavusta numerosta 116 117.
- Jos et ole varma, onko kyse jalkasienestä, tai vaiva ei parane, ota päivänvalossa kuvat varvasväleistä, jalkapohjasta ja kynsistä ja aloita etäkonsultaatio iDerman ihotautilääkärin kanssa. Vastaus tulee yleensä 24 tunnin kuluessa (viikonloppuisin 48 tunnin kuluessa), ja saat arvion sekä hoito- ja omahoitosuunnitelman.
- Aloita jo tänään: kuivat varvasvälit, puhtaat sukat ja vuorottelevat kengät. Jos kynnet ovat mukana, hoito kestää pidempään, ja siitä kannattaa sopia lääkärin kanssa.






