Nokkosihottuma eli nokkosrokko (tieteelliseltä nimeltään urtikaria) on yleinen ihoreaktio, jossa iholle nousee äkillisesti kutiavia, kohollaan olevia paukamia, aivan kuin iho olisi osunut nokkoseen. Yksittäinen paukama painuu pois yleensä parissa tunnissa ja aina vuorokauden kuluessa jälkiä jättämättä, mutta samaan aikaan uusia voi nousta muualle. Terveyskirjaston mukaan nokkosihottumaa esiintyy joka viidennellä ihmisellä ainakin kerran elämässä, sekä lapsilla että aikuisilla. Nokkosihottuma ei tartu.
Useimmiten kyse on äkillisestä eli akuutista nokkosihottumasta, joka kestää muutamasta päivästä muutamaan viikkoon. Jos oireilu jatkuu yli kuusi viikkoa, puhutaan kroonisesta nokkosihottumasta. Nokkosihottuma yhdistetään usein allergiaan, mutta allergia on sen syynä harvoin. Tavallisempia laukaisijoita ovat virusinfektio, kylmä, paine tai hikoilu, ja usein syy jää kokonaan tuntemattomaksi.


Miltä nokkosihottuma näyttää?
Nokkosihottuman tunnusmerkki on paukama. Paukamat:
- ovat punaisia, vaaleanpunaisia tai ihonvärisiä ja tarkkarajaisia, usein keskeltä vaaleampia; ne vaihtelevat parista millimetristä parinkymmenen senttimetrin läiskiin ja voivat yhtyä toisiinsa;
- kutisevat yleensä voimakkaasti, ja kutina on kovinta paukaman noustessa; joskus ne pistelevät tai polttavat;
- nousevat minuuteissa ja vaihtavat paikkaa ihoalueelta toiselle;
- eivät jätä arpia tai läiskiä.
Tummalla iholla punoitus erottuu heikommin, jolloin paukamat näkyvät ja tuntuvat lähinnä koholla olevina alueina.
Terveyskirjaston mukaan joka toisella nokkosihottumaa sairastavalla on paukamien lisäksi myös angioedeemaa eli ihon syvempien osien turvotusta. Se on kiinteää, usein kivuliasta turvotusta, tavallisimmin huulessa, kielessä, silmäluomessa tai kädessä. Angioedeema kehittyy nopeasti ja häviää 1–3 vuorokauden kuluessa.
Nokkosihottuman muodot
Nokkosihottuma jaetaan keston mukaan akuuttiin ja krooniseen. Lisäksi erotetaan, laukaiseeko oireet jokin tunnettu ulkoinen ärsyke.
- Akuutti nokkosihottuma: kestää alle kuusi viikkoa. Se on ylivoimaisesti yleisin muoto. Lapsilla sen laukaisee tavallisesti infektio, vaikka kuumetta ei olisi.
- Krooninen spontaani nokkosihottuma: paukamia tai turvotusta tulee yli kuuden viikon ajan, yleensä päivittäin, ilman selvää ulkoista laukaisijaa. Sen alamuoto on autoimmuuniurtikaria, joka on usein hankalaoireinen ja pitkäkestoinen.
- Fysikaalinen nokkosihottuma: oireet laukaisee ulkoinen ärsyke. Noin neljännes kroonisista tautimuodoista on tällaisia. Esimerkkejä:
- Dermografismi eli piirtopaukamointi: ihon raapaisu- tai piirtojälkeen nousee muutamassa minuutissa juovamainen, usein kutiava paukama. Tämä on fysikaalisista muodoista tavallisin ja yleisin nuorilla aikuisilla.
- Kolinerginen eli hikinokkosihottuma: 1–2 millimetrin kutiavia paukamia etenkin rintakehälle ja vartalolle, kun iho lämpenee ja hikoilee esimerkiksi liikunnassa.
- Kylmänokkosihottuma: kylmälle altistunut iho alkaa lämmetessään pistellä ja kutista, ja minuuttien päästä nousee paukamia. Oireet voivat olla voimakkaita kylmässä vedessä uimisen jälkeen, ja koko kehon reaktio voi olla vaarallinen.
- Paineurtikaria: painealueelle, esimerkiksi vyön, olkalaukun hihnan tai jalkapohjien kohdalle, tulee yhtenäinen turvotus, usein ilman selvää paukamaa.
- Harvinaisempia muotoja ovat aurinkonokkosihottuma sekä kosketusnokkosihottuma, jossa paukamia nousee kohtaan, johon esimerkiksi jokin ruoka-aine tai eläimen sylki on koskenut.
Syyt ja riskitekijät
Nokkosihottumassa ihon syöttösolut vapauttavat histamiinia ja muita välittäjäaineita. Pienet verisuonet laajenevat, iho punoittaa ja nestettä tihkuu ympäröivään kudokseen, mistä seuraavat turvotus ja kutina. Mikä syöttösolut käynnistää, jää usein selvittämättä. Tunnetuimpia laukaisijoita ovat:
- Infektiot: tavallinen virusinfektio voi laukaista akuutin nokkosihottuman, vaikka se ei aiheuttaisi muita tulehdusoireita. Myös bakteeritulehdukset, kuten hampaiden tulehdukset, voivat laukaista tai ylläpitää oireita.
- Ruoka-allergia: esimerkiksi pähkinöille, kalalle, äyriäisille, kananmunalle, maidolle tai hedelmille. Todellisessa ruoka-allergiassa paukamat nousevat pian syömisen jälkeen ja aina saman ruoka-aineen jälkeen. Satunnaisen akuutin tai kroonisen nokkosihottuman taustalla ei kuitenkaan harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta ole allergiaa (Terveyskirjasto).
- Käytössä olevat valmisteet: esimerkiksi bakteeri-infektioiden hoitoon käytettävät valmisteet ja tulehdusta hillitsevät särkytabletit voivat aiheuttaa paukamia tai turvotusta. Tietyt verenpaineen hoitoon käytettävät valmisteet voivat aiheuttaa turvotusta ilman paukamia. Jos epäilet tällaista yhteyttä, älä lopeta hoitoa omin päin, vaan keskustele lääkärin kanssa.
- Hyönteisten pistot: ampiaisen tai mehiläisen pisto voi herkälle ihmiselle aiheuttaa nokkosihottuman koko keholle.
- Fysikaaliset ärsykkeet: kylmä, lämpö, auringonvalo, paine, hikoilu ja ihon raapaisu.
- Oma immuunijärjestelmä: kroonisessa nokkosihottumassa elimistö tuottaa joskus vasta-aineita, jotka aktivoivat syöttösoluja. Krooninen nokkosihottuma on yhdistetty autoimmuunisairauksiin, kuten kilpirauhasen sairauksiin, keliakiaan ja vitiligoon.
- Pahentavat tekijät: tulehdusta hillitsevät särkytabletit, stressi, voimakas fyysinen rasitus, alkoholi, kuumuus ja kiristävät vaatteet. Ne harvoin laukaisevat nokkosihottumaa yksinään, mutta pahentavat olemassa olevia oireita.
Kroonista nokkosihottumaa sairastavilla aikuisilla on tavallista useammin myös atooppista ihottumaa, astmaa tai allergista nuhaa. Nokkosihottuma voi silti tulla myös ihmiselle, jolla ei ole koskaan ollut allergioita.
Oireet
Nokkosihottuman oireet rajoittuvat yleensä ihoon: paikkaa vaihtavia, kutiavia paukamia ja joskus angioedeemaa. Tavalliseen nokkosihottumaan ei liity kuumetta, nivelvaivoja tai muita yleisoireita. Jos niitä on, lääkäri etsii muuta syytä, kuten infektiota, verisuonitulehdusta tai jonkin valmisteen aiheuttamaa reaktiota.
Rajuun nokkosihottumaan voi liittyä vatsaoireita. Jos paukamien lisäksi kurkkua kuristaa, ääni käheytyy, hengitys vinkuu tai on vaikeaa, nieleminen vaikeutuu, huimaa, alkaa pyörryttää, vatsaa kouristaa voimakkaasti tai oksettaa toistuvasti, kyse voi olla vakavasta yleistyneestä allergisesta reaktiosta eli anafylaksiasta. Toimintaohjeet ovat alla.
Milloin soittaa 112 ja milloin hakeutua lääkäriin?
Soita heti 112 tai pyydä jotakuta soittamaan, jos nokkosihottuman lisäksi on yksikin seuraavista:
- kieli tai nielu turpoaa, ääni käheytyy äkillisesti tai nieleminen vaikeutuu;
- hengitys vaikeutuu tai vinkuu tai rintaa puristaa;
- huimaa, heikottaa tai pyörryttää;
- vatsaa kouristaa voimakkaasti tai oksettaa toistuvasti.
Nämä voivat olla anafylaksian merkkejä. Anafylaksia kehittyy huippuunsa tavallisesti 10–30 minuutissa oireiden alusta, joten aikaa ei pidä hukata (Terveyskirjasto). Jos henkilöllä on oma ensiapukynä (autoinjektori), se pistetään heti reiden ulkosivun lihakseen, tarvittaessa vaatteiden läpi. Soita sitten 112, tai pyydä toista soittamaan samaan aikaan. Jos hengittäminen on vaikeaa, aseta hänet puoli-istuvaan asentoon. Jos hän on heikko tai pyörtymäisillään, aseta hänet pitkälleen ja nosta jalat koholle. Hätäkeskus neuvoo, mitä tehdä odottaessa. Vaikka oireet helpottaisivat ensiapukynän jälkeen, lääkärin arvio päivystyksessä tarvitaan aina, koska oireet voivat palata muutaman tunnin kuluttua.
Jos huulet, silmäluomet tai kasvot turpoavat ensimmäistä kertaa tai turvotus pahenee nopeasti, ota yhteyttä terveyskeskukseen samana päivänä (virka-ajan ulkopuolella Päivystysapu 116 117, ei käytössä Ahvenanmaalla). Jos turvotus liittyy nokkosihottumaan eivätkä oireet ole kovin häiritseviä, lääkäriin voi hakeutua lähiviikkoina. Kielen tai nielun turvotus ja hengitysvaikeudet ovat aina syy soittaa 112.
Ota yhteyttä terveyskeskukseen tai työterveyteen, jos:
- paukamia ja kutinaa tulee yhä enemmän tai nokkosihottuma uusiutuu toistuvasti;
- paukamia tulee vielä viikkojen kuluttua tai kuuden viikon raja lähestyy;
- kutina ei helpotu viilentämällä eikä jo käytössä olevalla hoidolla;
- nokkosihottuma alkoi uuden valmisteen aloittamisen tai hyönteisen piston jälkeen;
- yksittäinen paukama pysyy samassa kohdassa yli vuorokauden, on kipeä tai jättää jälkeensä mustelman, koska silloin kyse voi olla urtikariavaskuliitista eli verisuonitulehduksesta, joka vaatii omat tutkimuksensa;
- nokkosihottuma toistuu lapsella, raskauden aikana tai pitkäaikaissairaalla;
- et ole varma, onko kyse nokkosihottumasta.
Miten nokkosihottuma todetaan?
Nokkosihottuman tunnistaminen on yleensä helppoa, sillä missään muussa ihotaudissa paukamat eivät nouse ja häviä yhtä nopeasti. Diagnoosi perustuu esitietoihin ja ihon tutkimiseen. Lääkäri kysyy, kuinka kauan yksittäinen paukama pysyy, onko turvotuksia ja mitä tapahtui juuri ennen oireita: infektio, uusi valmiste, tietty ruoka, kylmä tai liikunta. Akuutissa nokkosihottumassa laboratoriokokeita tarvitaan vain poikkeustapauksissa. Koska paukamat häviävät nopeasti, niistä kannattaa ottaa kuvia lääkärille näytettäväksi.
Kroonisessa nokkosihottumassa syytä etsitään tarkemmin, jos esitiedot ja yleistutkimus antavat siihen aihetta:
- Verikokeet: tarvittaessa tulehdusten poissulkemiseksi sekä kilpirauhasen toiminnan ja vasta-aineiden selvittämiseksi. Autoimmuuniurtikaria voidaan todeta verikokeella, jossa havaitaan syöttösoluista histamiinia vapauttavia vasta-aineita.
- Altistuskokeet fysikaalisessa nokkosihottumassa: esimerkiksi kylmäkoe, ihon piirtäminen dermografismin selvittämiseksi tai rasitus- ja painekokeet. Reaktio näkyy yleensä minuuteissa, paineurtikariassa vasta tuntien kuluttua.
- Allergiatutkimukset: vain, jos esitiedot viittaavat selvästi IgE-välitteiseen allergiaan, kuten tiettyyn ruoka-aineeseen tai hyönteisen pistoon. Kroonisessa spontaanissa nokkosihottumassa laajat allergiatestit eivät yleensä löydä syytä.
- Oirepäiväkirja: kun päivittäin kirjataan paukamien määrä ja kutinan voimakkuus, nähdään, kuinka aktiivinen tauti on ja tehoaako hoito.
- Ihokoepala: yleensä vain, jos epäillään urtikariavaskuliittia.
Jos turvotuskohtauksia tulee toistuvasti ilman paukamia, lääkäri selvittää verenpaineen hoitoon käytetyt valmisteet ja harkitsee verikokeita harvinaisen perinnöllisen angioedeeman varalta.
Hoito
Hoidon tavoite on lievittää kutinaa ja turvotusta mahdollisimman nopeasti ja, jos mahdollista, poistaa syy. Sopiva hoito riippuu iästä, nokkosihottuman muodosta ja muista sairauksista.
- Laukaisijan välttäminen: jos laukaisija tiedetään. Epäilty valmiste lopetetaan vain lääkärin kanssa sovitusti, reaktion aiheuttanutta ruoka-ainetta vältetään ja infektiot, myös hammastulehdukset, hoidetaan.
- Allergiaoireita lievittävät tabletit: ne estävät histamiinin vaikutusta ja ovat nokkosihottuman ensisijainen hoito kaikissa sen muodoissa, sekä lapsilla että aikuisilla. Terveyskirjaston mukaan ne auttavat akuutin nokkosihottuman oireisiin lähes aina. Väsyttämättömiä valmisteita käytetään säännöllisesti eikä vain paukamien ilmaantuessa. Fysikaalisessa nokkosihottumassa ennen tunnettua altistusta otettu tabletti auttaa usein. Jo kehittynyttä angioedeemaa ne eivät juurikaan lievitä, mutta säännöllisesti käytettyinä ne ehkäisevät toistuvia turvotuskohtauksia.
- Ihon paikallishoito: nokkosihottumaan ei ole apua iholle levitettävistä valmisteista.
- Tehokkaampi hoito: jos tavallinen hoito ei pidä oireita poissa, lääkäri arvioi tilanteen ja voi suositella tehokkaampaa hoitoa. Rajussa akuutissa nokkosihottumassa, johon liittyy turvotusta, voidaan käyttää lyhyttä tulehdusta hillitsevää tablettihoitoa, joka ei sovi pitkäaikaiseen käyttöön.
- Pitkittynyt, hankala nokkosihottuma: jos oireet jatkuvat hankalina, voidaan harkita biologista pistoshoitoa, joka estää syöttösolujen aktivoitumista, tai immuunijärjestelmän toimintaa hillitsevää hoitoa. Niistä päättää erikoislääkäri.
- Viilentäminen: viileät kääreet, lyhyt viileä suihku, väljät ja hengittävät vaatteet sekä raapimisen välttäminen helpottavat kutinaa.
- Ensiapu: anafylaksian merkkien ilmaantuessa soitetaan heti 112. Vaikean allergisen reaktion saanut saa lääkäriltä yleensä ensiapukynän, jota hän kantaa aina mukanaan.
Raskaus ja imetys: kaikista hoidoista sovitaan lääkärin kanssa. Koko elimistöön vaikuttavaa hoitoa vältetään tuolloin mieluiten, mutta tarvittaessa lääkäri valitsee raskauteen sopivan vaihtoehdon.
Krooninen nokkosihottuma
Krooninen nokkosihottuma ei ole hengenvaarallinen, mutta se voi haitata unta, työntekoa ja mielialaa. Muutama asia on hyvä tietää:
- Useimmilla syytä ei löydy. Piilevän allergian laaja etsiminen tuottaa harvoin tulosta, ja säännöllinen hoito auttaa paremmin kuin hoito vain oireiden ilmaantuessa.
- Oireet voivat jatkua kuukausista vuosiin, mutta ne häviävät usein lopulta itsestään. DermNetin mukaan kroonisesta spontaanista nokkosihottumasta paranee kolmessa vuodessa 30–50 prosenttia sairastuneista ja viidessä vuodessa 40–70 prosenttia.
- Kuumuus, kiristävät vaatteet, virusinfektiot, alkoholi ja tulehdusta hillitsevät särkytabletit pahentavat usein oireita, joten niiden välttäminen rauhoittaa tilannetta.
- Koska krooniseen nokkosihottumaan liittyy autoimmuunisairauksia, kilpirauhasen toiminnan tarkistaminen on usein aiheellista.
Omahoito ja ehkäisy
Tavallista nokkosihottumaa ei voi ehkäistä, mutta näillä keinoilla kohtauksia tulee yleensä harvemmin ja ne ovat lievempiä:
- Tunnettujen laukaisijoiden välttäminen: jos huomaat yhteyden tiettyyn ruokaan, juomaan, valmisteeseen tai toimintaan, keskustele lääkärin kanssa, miten sitä voi välttää.
- Päiväkirja: kirjaa, mitä söit, mitä valmisteita käytit ja mitä teit ennen paukamien ilmaantumista. Näin toistuva kuvio löytyy nopeammin.
- Hellävarainen ihonhoito: hajusteettomat pesuaineet ja perusvoiteet, ihon suojaaminen kylmältä ja auringolta sekä kuumien kylpyjen välttäminen. Jos kuumuus tai hikoilu laukaisee oireita, kuuma sauna kannattaa jättää väliin.
- Lepo ja uni: stressi ja väsymys voivat pahentaa kutinaa ja paukamia.
- Fysikaalisten ärsykkeiden huomioiminen: kylmänokkosihottumassa vältetään äkillistä jäähtymistä, eikä kylmään veteen mennä uimaan yksin. Lämmön tai hikoilun laukaisemassa nokkosihottumassa kannattaa valita väljät vaatteet ja pitää liikunnassa taukoja.
- Varovaisuus uusien valmisteiden kanssa: keskustele lääkärin kanssa ennen uuden valmisteen aloittamista, varsinkin jos olet aiemmin saanut reaktion, ja vältä tulehdusta hillitseviä särkytabletteja, jos ne pahentavat oireitasi.
Mitä voit tehdä nyt?
Jos sinulla on nokkosihottumaa ilman hengitysvaikeuksia tai kielen tai nielun turvotusta, voit viilentää ihoa, välttää raapimista ja ottaa paukamista kuvan heti, kun niitä ilmaantuu, sillä ne ovat usein hävinneet ennen kuin kukaan ehtii katsoa niitä. Jos nokkosihottuma uusiutuu, jatkuu viikkoja tai haluat tietää, mitä voit tehdä, etäkonsultaatio iDerman ihotautilääkärin kanssa auttaa. Konsultaatioon lähetetään kuvat ja lyhyt kuvaus siitä, milloin paukamia tulee, kuinka kauan yksittäinen paukama pysyy, onko turvotuksia ja mitä valmisteita on käytössä. Vastaus tulee yleensä 24 tunnin kuluessa (viikonloppuisin 48 tunnin kuluessa), ja saat arvion sekä suunnitelman hoidosta ja laukaisijoiden selvittämisestä. Jos tarvitaan verikokeita tai altistuskoe, saat tiedon, mitä tutkimuksia tarvitaan ja missä ne voi tehdä, esimerkiksi terveyskeskuksessa tai työterveydessä. Hengitysvaikeuksissa, kielen tai nielun turvotuksessa tai pyörtymisen tunteessa konsultaatiota ei odoteta, vaan soitetaan heti 112.






