Märkärupi (impetigo contagiosa) on ihon pinnallinen bakteeritulehdus, joka on tavallisin leikki-ikäisillä lapsilla mutta voi tarttua myös aikuisiin. Tunnusomaisia ovat hunajankeltaiset ruvet suupielissä ja sierainten ympärillä. Märkärupi leviää helposti perheessä, päivähoidossa ja koulussa, mutta useimmiten se on lievä ja paranee hyvin, kun ruvet liotetaan pois ja hoito aloitetaan ajoissa.
Mikä märkärupi on?
Märkäruvessa bakteerit tulehduttavat ihon uloimman kerroksen. Terveyskirjaston mukaan märkärupea esiintyy kahta muotoa:
- Rakkulaton märkärupi: yleisin muoto. Iholle tulee punoitusta ja pieniä märkärakkuloita, jotka puhkeavat nopeasti ja muuttuvat keltaiseksi, rupiseksi karstaksi.
- Rakkulainen märkärupi: iholle nousee nesteen täyttämiä vesikelloja, jotka voivat olla jopa 2 cm:n kokoisia. Rakkulan puhjettua jää kellanruskea rupi.
Lisäksi on harvinaisempi, syvempi muoto, ektyyma. Siinä tulehdus ulottuu ihon syvempiin kerroksiin ja syntyy kivuliaita, keltaisen ruven peittämiä haavaumia, jotka paranevat hitaammin.
Märkärupi alkaa paikallisena punoittavana, joskus aristavana kohtana. Kosketuksen välityksellä se leviää helposti samalla ihmisellä uusille ihoalueille ja ihmisestä toiseen. Märkärupea esiintyy eniten kesällä.
Syyt ja riskitekijät
Märkäruven aiheuttaa tavallisimmin stafylokokki (Staphylococcus aureus) tai beetahemolyyttinen streptokokki, joskus molemmat yhdessä. Bakteerit pääsevät ihoon:
- pienistä naarmuista, haavoista ja hiertymistä;
- hyönteisenpistoista ja raavituista näppylöistä;
- rikkoutuneen tai tulehtuneen ihon kautta, esimerkiksi atooppisessa ihottumassa;
- suorassa ihokontaktissa märkärupea sairastavan kanssa;
- yhteisistä pyyhkeistä, vuodevaatteista, leluista ja urheiluvälineistä.
Leviämistä helpottavat:
- lämmin ja kostea ympäristö, kuten kesä, uimahallit ja pukuhuoneet;
- päiväkodit, koulut ja muut lapsiryhmät;
- kontaktilajit, kuten paini;
- raapiminen, pitkät kynnet ja nenän kaivaminen;
- ihoa rikkovat ihosairaudet, kuten ekseema ja syyhy;
- heikentynyt vastustuskyky.
Märkärupi ei ole likaisuuden merkki. Hyvä hygienia pienentää riskiä, mutta tartunnan voi saada huolellisestakin hygieniasta huolimatta, varsinkin jos iho on rikki.


Oireet
Märkäruven ulkonäkö vaihtelee muodon mukaan. Tavallisimpia merkkejä ovat:
- pienet näppylät, rakkulat tai märkärakkulat;
- keltaiset, hunajanväriset tai ruskeat ruvet;
- nesteen täyttämät rakkulat (rakkulainen muoto);
- kivuliaat, reunoiltaan koholla olevat haavaumat (ektyyma);
- punoitus ja lievä turvotus muutosten ympärillä;
- kutina tai lievä kirvely.
Leikki-ikäisillä märkärupi alkaa tavallisesti suupielistä ja sierainten ympäriltä, joskus raajoista. Vastasyntyneellä se voi alkaa ihopoimuista. Muutoksia voi tulla myös korviin, kyynärvarsiin ja sääriin. Lapset raapivat rupia herkästi, joten tulehdus siirtyy sormien mukana uusiin kohtiin. Terveyskirjaston mukaan märkäruvelle on tyypillistä, että kuumetta ja väsymystä ei ole. Jos lapsella on kuumetta, hän on veltto tai syö huonosti tai punoitus leviää nopeasti, kyse voi olla vakavammasta tulehduksesta.
Milloin hoitoon?
Soita 112, jos lapsi tai aikuinen on hyvin veltto tai sekava, hengittää vaivalloisesti tai hänellä on korkea kuume ja nopeasti huononeva vointi. Ne voivat olla verenmyrkytyksen merkkejä. Soita 112 myös, jos vastasyntyneellä on kuumetta, hän on veltto tai ei syö.
Hakeudu heti päivystykseen (virka-ajan ulkopuolella neuvoo Päivystysapu 116 117), jos:
- epäilet märkärupea vastasyntyneellä, sillä vastasyntyneellä infektio voi olla vaarallinen (Terveyskirjasto);
- muutosten ympärillä iho punoittaa, kuumottaa ja turpoaa leviävästi ja sinulla on kuumetta;
- ihottumasta lähtee punaisia juovia tai iho alkaa irtoilla laajoilta alueilta.
Alle 1-vuotiaan märkärupiepäily kannattaa arvioida samana päivänä terveyskeskuksessa tai päivystyksessä.
Varaa aika terveyskeskukseen, työterveyteen tai ihotautilääkärille, jos:
- märkärupi leviää yli kuuden neliösenttimetrin alueelle;
- muutoksia on eri puolilla kehoa, silmäluomissa tai hiusten tai parran alueella;
- paikallishoito ei tehoa ja alue laajenee tai muutokset eivät ala parantua muutamassa päivässä;
- muutokset ovat syviä tai kivuliaita haavaumia;
- vastustuskykysi on heikentynyt sairauden tai hoidon vuoksi;
- märkärupi uusii toistuvasti perheessä tai lapsiryhmässä.
Jos et ole varma, onko ihottuma märkärupi, voit lähettää kuvat iDerman ihotautilääkärille. Vastaus tulee yleensä 24 tunnin kuluessa (viikonloppuisin 48 tunnin kuluessa).
Taudin toteaminen
Märkärupi todetaan tavallisesti ihoa katsomalla tyypillisen ulkonäön ja sijainnin perusteella. Lisätutkimuksia tarvitaan vain joskus, esimerkiksi kun:
- tulehdus on laaja, pitkittynyt tai uusii toistuvasti;
- lapsiryhmässä epäillään epidemiaa;
- epäillään syvempää tulehdusta (ektyyma) tai komplikaatiota;
- bakteerin herkkyys antibiooteille halutaan selvittää.
Silloin muutoksesta otetaan bakteeriviljely. Laajassa tulehduksessa verikokeissa voi näkyä kohonneet tulehdusarvot.
Märkärupi on erotettava muista ihosairauksista. Kasvoissa se voi muistuttaa huuliherpestä eli yskänrokkoa (Terveyskirjasto). Muita erotettavia ovat kosketusihottuma, vesirokko, suunympärysihottuma, syyhy, tulehtuneet aknenäppylät, hyönteisenpistojen reaktiot ja tulehtunut ekseema.
Hoito
Hoidon tavoitteena on pysäyttää tartunnan leviäminen, nopeuttaa paranemista ja estää komplikaatiot. Hoito valitaan muutosten laajuuden ja syvyyden, potilaan iän ja perussairauksien mukaan.
- Rupien liottelu: tärkein osa hoitoa. Rupia kylvetetään vedessä tai niiden päällä pidetään märkää hautetta useita kertoja päivässä, kunnes ruvet pehmenevät ja irtoavat. Sen jälkeen iho kuivataan puhtaalla pyyhkeellä painellen. Terveyskirjaston mukaan liottelun laiminlyönti on tavallinen syy hoidon epäonnistumiseen, koska bakteerit säilyvät rupien alla.
- Paikallinen bakteereihin tehoava hoito: pienialaisessa märkäruvessa riittää usein liottelu ja bakteereihin tehoava hoitovoide, jota käytetään ohjeen mukaan.
- Suun kautta otettava antibioottihoito: lääkäri määrää lyhyen kuurin paikallishoidon lisäksi, jos märkärupi on laaja, sitä on monessa kohdassa, muutokset ovat syviä tai paikallishoito ei tehoa.
- Oireiden lievitys: kynnet lyhyiksi, ettei raapiminen levitä bakteereja, ja tarvittaessa viileä kääre kirvelyyn.
- Peittäminen: vetistävät muutokset kannattaa peittää hengittävällä sidoksella, erityisesti lapsilla ja urheillessa.
Hoitoa jatketaan ohjeen mukaan loppuun asti, vaikka iho näyttäisi paranevan nopeasti. Se vähentää uusiutumista ja antibioottiresistenssin kehittymistä.
Hygienia ja tartunnan ehkäisy
- Pese kädet saippualla usein ja opeta lapsille hyvä käsienpesu.
- Vältä märkärupialueiden koskettelua.
- Käytä henkilökohtaisia pyyhkeitä. Pese tyynyliinat, pyyhkeet ja pehmolelut kuumassa vedessä ja vaihda hammasharjat ja pesusienet (Terveyskirjasto).
- Niistä nenä kertakäyttöiseen nenäliinaan ja heitä se heti pois. Uusi tulehdus saa usein alkunsa sieraimiin jääneistä bakteereista, jotka kulkeutuvat sormen mukana uudelleen iholle.
- Pidä kynnet lyhyinä ja puhdista pienet haavat heti.
- Hoida ekseema ja muut ihottumat hyvin, sillä rikkoutunut iho altistaa märkäruvelle.
- Urheilussa käy suihkussa harjoitusten jälkeen ja käytä omaa pyyhettä ja varusteita.
- Jos märkärupi uusii, perheenjäsenen bakteerinkantajuus voi olla syynä. Keskustele lääkärin kanssa koko perheen tilanteesta.






