Kyhmyruusu (erythema nodosum) on ihonalaisen rasvakudoksen äkillinen tulehdusreaktio. Tyypillisesti molempien säärien etupinnoille nousee kipeitä, kuumottavia ja punoittavia kyhmyjä. Kyhmyruusu ei ole tarttuva tauti eikä itsenäinen infektio, vaan elimistön reaktio johonkin laukaisijaan, esimerkiksi sairastettuun nielutulehdukseen, suolistoinfektioon, sarkoidoosiin, raskauteen tai uuteen valmisteeseen. Kyhmyt häviävät yleensä itsestään viikkojen tai muutaman kuukauden kuluessa jälkiä jättämättä. Reaktio voi kuitenkin olla ensimmäinen merkki muusta sairaudesta, joten sen syy selvitetään aina.
Mitä nimi tarkoittaa?
Erythema tarkoittaa ihon punoitusta, joka syntyy pienten verisuonten laajentuessa. Punoitusta on monessa eri taudissa, joten nimeen lisätään tarkentava sana. Erythema multiforme eli monimuotoinen punavihoittuma näkyy maalitaulua muistuttavina läiskinä, usein huuliherpeksen jälkeen. Vaeltava punoitus (erythema migrans) on punkinpureman ympärille laajeneva rengas ja borrelioosin varhainen merkki. Kyhmyruusussa (nodosum = kyhmyinen) tulehdus on puolestaan ihon alla, rasvakudoksen väliseinämissä. Siksi pääoire ei ole läiskä vaan tunnusteltava, kipeä kyhmy.
Kyhmyruusu on tavallisin pannikuliitti eli ihonalaisen rasvakudoksen tulehdus. Sitä voi esiintyä kaikenikäisillä, mutta DermNetin mukaan se on tavallisin 25–40-vuotiailla naisilla. Aikuisilla naiset sairastuvat 3–6 kertaa miehiä useammin, mutta ennen murrosikää tytöillä ja pojilla sitä esiintyy yhtä paljon.
Syyt ja laukaisevat tekijät
Kyhmyruusu on viivästynyt yliherkkyysreaktio: immuunijärjestelmä reagoi aineeseen, joka on tullut elimistöön infektion tai valmisteen mukana tai syntyy tulehdussairauden yhteydessä. Terveyskirjaston mukaan lähes puolessa tapauksista syy jää tuntemattomaksi. Muissa tapauksissa syy löytyy, ja juuri se ratkaisee jatkohoidon.
- Streptokokin aiheuttama nielutulehdus (angiina): yksi tavallisimmista tunnistetuista syistä, lapsilla tavallisin. Kyhmyt ilmaantuvat yleensä muutaman viikon kuluttua kurkkukivusta, joten nielutulehdus voi olla jo ehtinyt unohtua.
- Sarkoidoosi: Suomessa sarkoidoosipotilaiden tavallisia oireita ovat yskä, kuume, väsymys, hengenahdistus, nivelkivut ja kyhmyruusu. Kun kyhmyruusuun liittyy kuumetta, molempien nilkkojen niveltulehdus tai kipu ja keuhkokuvassa molemminpuoliset keuhkoporttien imusolmukesuurentumat, puhutaan Löfgrenin oireyhtymästä (sarkoidoosin äkillinen muoto).
- Suolistoinfektiot: Yersinia-bakteerin aiheuttama yersinioosi, jossa on ripulia ja vatsakipua, sekä salmonella- ja kampylobakteeri-infektiot.
- Muut infektiot: klamydia, tuberkuloosi (Suomessa harvinainen), herpes, virushepatiitit, HIV ja eräät sieni- ja loisinfektiot.
- Valmisteet: esimerkiksi ehkäisytabletit, eräät antibiootit ja tulehduskipua lievittävät valmisteet. Niiden osuus on noin 3–10 % tapauksista.
- Tulehdukselliset suolistosairaudet: Crohnin tauti ja haavainen paksusuolitulehdus. Kyhmyt ilmaantuvat usein suolistotaudin pahenemisvaiheessa.
- Raskaus ja Behçetin tauti.
- Pahanlaatuiset sairaudet: harvoin, lähinnä lymfooma tai leukemia. Niitä epäillään, jos kyhmyt uusiutuvat, pitkittyvät tai niihin liittyy laihtumista ja yöhikoilua.
Onko kyhmyruusu autoimmuunisairaus? Ei. Se on ihon reaktiotapa eikä erillinen autoimmuunisairaus, vaikka se voi liittyä tulehduksellisiin ja immunologisiin sairauksiin, kuten sarkoidoosiin, Crohnin tautiin tai Behçetin tautiin. Kyhmyruusu itse ei vaurioita sisäelimiä.
Oireet
Ennen kyhmyjä on usein flunssan kaltaisia oireita: lämmönnousua, väsymystä, kurkkukipua tai yskää ja nivelsärkyä. Kyhmyt nousevat sen jälkeen päivien tai muutaman viikon kuluessa.
- Ulkonäkö: kovia, epätarkkarajaisia, pyöreitä tai soikeita kyhmyjä tai laattoja, jotka kohoavat hieman ihon pinnasta. Terveyskirjaston mukaan niiden koko vaihtelee muutamasta senttimetristä kymmeneen senttimetriin. Iho kyhmyjen päällä on punainen, kiiltävä ja kuuma.
- Sijainti: symmetrisesti molempien säärien etupinnoilla ja nilkkojen seudussa, harvemmin polvissa, reisissä tai kyynärvarsissa.
- Tuntemukset: kyhmyt ovat hyvin kipeitä kosketettaessa ja painettaessa, ja usein myös kävely sattuu. Ne eivät yleensä haavaudu eivätkä märkäile.
- Nivelet: noin puolella sairastuneista nilkat turpoavat ja kipeytyvät, ja myös polvia tai ranteita voi särkeä. Nivelkivut voivat jatkua vielä ihon parannuttua.
- Värin muutos: parin viikon kuluessa kirkkaanpunaiset kyhmyt tummuvat sinipunaisiksi ja sitten ruskeiksi tai kellanvihreiksi kuin paraneva mustelma. Tämä mustelmamainen vaihe auttaa erottamaan kyhmyruusun muista taudeista.
Yksittäinen kyhmy paranee parissa viikossa, mutta uusia voi nousta vielä viikkojen ajan. Siksi iholla näkyy yhtä aikaa eri vaiheessa olevia kyhmyjä.


Taudin kulku ja kesto
Terveyskirjaston mukaan kyhmyruusu paranee yleensä itsestään muutaman viikon tai muutaman kuukauden kuluessa, eikä pysyviä jälkiä yleensä jää. Se myös uusiutuu harvoin. Uusiutumisen riski on suurempi, jos taustasyy jatkuu: nielutulehdukset toistuvat, suolistotauti pahenee tai kyhmyruusun laukaissutta valmistetta käytetään edelleen.
Harvinaisemmassa pitkäaikaisessa muodossa, vaeltavassa kyhmyruusussa (erythema nodosum migrans), kyhmyt laajenevat hitaasti ja kestävät pidempään, kuukausista jopa vuoteen.
Mikä muu voi muistuttaa kyhmyruusua?
Kipeä, punoittava ja turvonnut sääri voi olla merkki myös muista tiloista, joista osa vaatii kiireellistä hoitoa. Muuta kuin kyhmyruusua kannattaa epäillä, jos kyhmyt ovat muualla kuin jaloissa, ne haavautuvat tai oireet jatkuvat yli kahdeksan viikkoa.
| Tila | Ero kyhmyruusuun |
|---|---|
| Ruusu ja selluliitti (ihon ja ihonalaiskudoksen bakteeri-infektio) | Yleensä toisessa jalassa yhtenäinen, kuuma ja nopeasti leviävä punoitus, kuume ja vilunväreet. Ei useita erillisiä kyhmyjä molemmissa säärissä. Vaatii hakeutumista päivystykseen heti. |
| Pinnallinen laskimotulehdus | Kipeä, kova ”nauha” pintalaskimon kulkua pitkin, usein suonikohjujen yhteydessä. Laajassa tulehduksessa ja nilkan tai säären turvotuksessa on suljettava pois syvä laskimotukos. |
| Syvä laskimotukos | Yleensä toisen jalan pohjekipu ja koko säären tai jalan turvotus ilman erillisiä kyhmyjä. Vaatii arvion päivystyksessä. |
| Ihon verisuonitulehdus (vaskuliitti) | Pieniä, painettaessa häviämättömiä pistemäisiä verenpurkaumia, joskus rakkuloita tai haavaumia, ei syviä kyhmyjä. |
| Muut pannikuliitit | Kyhmyt ovat useammin pohkeiden takapinnalla ja voivat haavautua. Ne erotetaan kyhmyruususta koepalan avulla. |
| Kylmänkyhmyt | Terveyskirjaston mainitsema erotusdiagnoosi: kylmälle altistumisen jälkeen syys- ja talvikaudella ilmaantuvat sinipunervat, aristavat läiskät tai kyhmyt, tavallisimmin sormissa ja varpaissa, joskus myös reisissä ja säärissä. |
| Laskimovajaatoiminnan ihomuutokset | Pitkäaikainen, molemminpuolinen säärien alaosan kovettuminen ja ruskettuminen ilman äkillisiä kipeitä kyhmyjä. |
| Hyönteisen pisto tai mustelma | Selvä pistokohta tai vamma. Pistot kutiavat, ja mustelma syntyy iskun jälkeen. |
Milloin hakeutua hoitoon?
Soita 112, jos ilmaantuu äkillinen rintakipu tai hengenahdistus, jos jalka muuttuu äkillisesti kalpeaksi, kylmäksi ja tunnottomaksi tai jos korkeaan kuumeeseen liittyy nopeasti heikkenevä yleisvointi tai sekavuus. Terveyskirjaston mukaan keuhkoveritulppa on hengenvaarallinen ja vaatii välitöntä sairaalahoitoa.
Hakeudu päivystykseen heti, jos punoitus leviää nopeasti ja samalla on kuumetta tai vilunväreitä, koko sääri tai jalka on turvonnut tai pohje on kipeä tai jos samaan aikaan on veristä ripulia tai kovaa vatsakipua. Nämä viittaavat ihon bakteeri-infektioon, laskimotukokseen tai suolistotulehdukseen eivätkä kuulu kyhmyruusuun. Virka-ajan ulkopuolella neuvoo Päivystysapu 116 117 (ei käytössä Ahvenanmaalla).
Lähipäivinä terveyskeskukseen tai työterveyteen, jos sääriin on noussut kipeitä punaisia kyhmyjä, vaikka vointi olisi muuten hyvä. Taustasyyn selvittely (verikokeet, keuhkokuva, nielunäyte) tehdään lääkärikäynnillä, ja mitä aikaisemmin se aloitetaan, sitä helpommin infektio tai sarkoidoosi löytyy. Lääkäriin kannattaa hakeutua myös, jos kyhmyt eivät häviä kahdeksassa viikossa, ne uusiutuvat, ilmaantuvat raskauden aikana tai uuden valmisteen aloittamisen jälkeen.
Etäkonsultaatio sopii, kun kyhmyt ovat tyypillisiä ja halutaan tietää, voiko kyse olla kyhmyruususta, mitä tutkimuksia kannattaa pyytää ja miten kipua voi lievittää. iDerman ihotautilääkäri arvioi ihomuutokset kuvien ja kuvauksen perusteella ja kertoo, mitä tutkimuksia tarvitaan. Itse tutkimukset ja mahdollinen koepala tehdään terveyskeskuksessa, työterveydessä tai muussa paikallisessa hoitopaikassa.
Miten kyhmyruusu todetaan?
Diagnoosi tehdään tavallisesti tyypillisen taudinkuvan perusteella: kyhmyjen ulkonäkö, sijainti ja aristus riittävät kokeneelle lääkärille. Tutkimuksia tarvitaan ennen kaikkea syyn löytämiseksi. DermNetin mukaan niitä ovat:
- verenkuva ja CRP tulehduksen ja infektion arvioimiseksi;
- nielunäyte ja streptokokkivasta-aineet, vaikka kurkku ei enää olisi kipeä, koska nielutulehdus on voinut olla viikkoja aiemmin;
- keuhkokuva, josta näkyvät sarkoidoosille tyypilliset keuhkoporttien suurentuneet imusolmukkeet ja tuberkuloosin merkit;
- tuberkuloosin testi tarvittaessa;
- ulostenäyte, jos on ripulia tai vatsakipua, ja tulehduksellista suolistosairautta epäiltäessä jatkotutkimukset;
- virusvasta-aineet.
Lisäksi tehdään tarvittaessa raskaustesti, ja lääkäri käy läpi käytössä olevat valmisteet.
Koepala otetaan vain epäselvissä tilanteissa, esimerkiksi kun kyhmyt ovat epätavallisessa paikassa, haavautuneet tai eivät häviä kahdeksassa viikossa. Koska tulehdus on syvällä ihon alla, tarvitaan syvä veitsellä otettu koepala. Mikroskoopissa näkyy rasvalohkojen väliseinämien tulehdus ilman verisuonitulehdusta, mikä vahvistaa diagnoosin ja sulkee pois muut pannikuliitit.
Hoito
Kyhmyruusu paranee itsestään, joten hoidolla on kaksi tavoitetta: hoitaa syy ja lievittää kipua sillä aikaa, kun kyhmyt paranevat.
- Syyn hoito: todettu streptokokki- tai muu bakteeri-infektio hoidetaan bakteereihin tehoavalla hoidolla, tuberkuloosi omalla hoidollaan ja tulehduksellinen suolistosairaus yhdessä suolistosairauksiin perehtyneen lääkärin kanssa. Jos laukaisijaksi epäillään jotain valmistetta, sen jatkamisesta sovitaan lääkärin kanssa. Säännöllisesti käytettävää valmistetta ei pidä lopettaa omin päin.
- Lepo ja jalkojen kohoasento: ensimmäisinä viikkoina pitkää seisomista, kävelyä ja juoksua kannattaa välttää ja levätä jalat sydämen tason yläpuolella.
- Tukisukat tai -siteet vähentävät turvotusta ja kävellessä tuntuvaa kipua. Jos epäillään laskimotukosta tai jalkojen valtimotautia, niistä on sovittava ensin lääkärin kanssa.
- Viileät kääreet: kostea, viileä liina kyhmyjen päällä lievittää kuumotusta.
- Kivun lievitys: Terveyskirjaston mukaan useimmille riittävät lepo ja tulehdusta ja kipua lievittävä hoito. Crohnin tautia tai haavaista paksusuolitulehdusta sairastavan sekä raskaana olevan on kuitenkin sovittava kivunlievityksestä lääkärin kanssa, koska tulehduskipua lievittävät valmisteet voivat pahentaa suolistotautia eivätkä kaikki sovi raskauden aikana.
- Pitkittynyt tai uusiutuva kyhmyruusu: kun infektio ja pahanlaatuinen sairaus on suljettu pois, ihotautilääkäri voi harkita lyhytaikaista sisäistä tulehdusta hillitsevää hoitoa tai muuta tähän tautiin sopivaa hoitoa. Behçetin taudissa hoito valitaan perustaudin mukaan. Näiden hoitojen aloittamisesta ja seurannasta vastaa aina lääkäri.
Iholle levitettävät voiteet eivät yleensä muuta kyhmyruusun kulkua, koska tulehdus on syvemmällä kuin ne vaikuttavat.

Kyhmyruusu lapsella
Lapsilla kyhmyruusu on harvinaisempi kuin aikuisilla, ja ennen murrosikää tytöt ja pojat sairastuvat yhtä usein. Tavallisin tunnistettu syy on äskettäin sairastettu streptokokkiangiina, joten streptokokki tutkitaan yleensä. Muuten syytä selvitetään samoin tutkimuksin kuin aikuisilla. Kyhmyruusu ei tartu, joten lapsi voi palata päiväkotiin tai kouluun, kun hän on kuumeeton ja jaksaa kävellä ilman kovaa kipua. Liikuntatunneilla ja urheiluharrastuksissa kannattaa pitää taukoa, kunnes kyhmyt eivät enää arista.
Raskaus ja hormonaaliset tekijät
Raskaus on yksi kyhmyruusun tunnetuista laukaisijoista, ja raskauden aikana ilmaantunut kyhmyruusu paranee yleensä itsestään. Infektioiden ja sarkoidoosin tutkimukset tehdään kuten muillekin, mutta keuhkokuvan tarpeen lääkäri arvioi erikseen. Kipua lievitetään vain lääkärin suosittelemin keinoin, koska kaikki kivunlievitykseen käytettävät valmisteet eivät sovi raskauden aikana. Jos kyhmyruusu alkoi ehkäisytablettien tai muun hormonihoidon aloittamisen jälkeen, muusta ehkäisy- tai hoitomuodosta kannattaa keskustella gynekologin tai oman lääkärin kanssa.
Ennuste ja ehkäisy
Ennuste on hyvä: iho paranee, eikä arpia tai pysyviä värimuutoksia yleensä jää. Kyhmyjen kohdalle voi jäädä muutamaksi viikoksi mustelmaa muistuttavia läiskiä. Terveyskirjaston mukaan kyhmyruusua ei voi ehkäistä. Uusiutumisen riskiä pienentävät ajoissa hoidettu nielutulehdus, hyvässä hoitotasapainossa oleva suolistosairaus ja kyhmyruusun laukaisseen valmisteen välttäminen jatkossa. Aiemmin sairastetusta kyhmyruususta kannattaa kertoa jokaiselle uutta hoitoa suunnittelevalle lääkärille.
Kyhmyruusun syyn selvittely tehdään oman lääkärin kautta. Jos on epäselvää, ovatko sääriin nousseet kyhmyt kyhmyruusua, iDerman ihotautilääkäri voi arvioida ne etäkonsultaatiossa ja kertoa, mitä tutkimuksia kannattaa pyytää terveyskeskuksesta tai työterveydestä. Konsultaatioon lähetetään molemmista sääristä kuvat kauempaa ja läheltä, tarvittaessa uudet kuvat muutaman päivän kuluttua, sekä tieto siitä, milloin kyhmyt ilmaantuivat, onko edeltävinä viikkoina ollut kurkkukipua, yskää tai ripulia ja mitä valmisteita on käytössä. Vastaus tulee yleensä 24 tunnin kuluessa (viikonloppuisin 48 tunnin kuluessa). Jos ilmaantuu äkillinen hengenahdistus tai rintakipu, soita 112.
Kuva: James Heilman, MD, CC BY-SA 4.0, via Wikimedia Commons.
Kuva: Biswarup Ganguly, CC BY 3.0, via Wikimedia Commons.
Kuva: Medicalpal, CC BY-SA 4.0, via Wikimedia Commons.






