Borrelioosi eli Lymen tauti on Borrelia burgdorferi -bakteerin aiheuttama infektio, joka tarttuu ihmiseen puutiaisen eli punkin puremasta. Tauti alkaa yleensä iholta: puremakohdan ympärille ilmaantuu punoitus, joka laajenee hitaasti päivien kuluessa. Hoitamattomana infektio voi levitä hermostoon, niveliin ja harvoin sydämeen. Tartunnan riski kasvaa sitä mukaa, mitä kauemmin punkki on kiinni ihossa. Kun punkki irrotetaan vuorokauden kuluessa, riski jää pieneksi (Terveyskirjasto).
Mikä borrelioosi on?
Borreliabakteerin varsinainen lähde luonnossa ovat pienet jyrsijät ja vähäisemmässä määrin peuraeläimet. Puutiainen saa bakteerin imiessään niiden verta ja voi myöhemmin siirtää sen ihmiseen. Suomessa tautia levittävät tavallinen puutiainen (Ixodes ricinus) ja taigapunkki (Ixodes persulcatus). Noin viidesosa puutiaisista kantaa borreliabakteeria.
Puutiaiset viihtyvät kosteassa maastossa: korkeassa heinikossa, pensaikoissa, metsänreunoilla ja rantojen kasvillisuudessa, mutta niitä on myös puistoissa ja pihoilla. Taudinkuva vaihtelee paljon. Useimmilla tartunta näkyy vain iholla puremakohdan ympärillä. Pienemmälle osalle tulee myöhemmin hermoston, nivelten, ihon tai sydämen oireita, lähinnä silloin, kun varhaisvaihe on jäänyt huomaamatta tai hoitamatta.
Kuinka yleinen borrelioosi on Suomessa?
Suomalaisten arvioidaan saavan yli miljoona punkin puremaa vuodessa. Punkin kohtaamisen riski on suurin rannikkoalueilla ja Itä-Suomessa, ja noin neljäsosa borreliatartunnoista saadaan Ahvenanmaan saaristossa. Silti vain noin yksi purema viidestäkymmenestä tai sadasta johtaa borrelioosiin. Ero selittyy sillä, että punkki usein huomataan ja poistetaan ajoissa ja että elimistö pystyy usein itse tuhoamaan bakteerit. Eniten tautitapauksia todetaan elo–syyskuussa (Terveyskirjasto).
Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle ilmoitetaan vuosittain noin 2 000 laboratoriossa varmistettua borreliainfektiota. Useimmat tapaukset todetaan kuitenkin pelkän ihomuutoksen perusteella ilman laboratoriokokeita, joten todellisen määrän arvioidaan olevan noin 10 000 tapausta vuodessa.
Syyt ja riskitekijät
Borrelioosin aiheuttavat borreliabakteerit, jotka siirtyvät ihmiseen, kun punkki on ollut kiinni ihossa riittävän kauan. Jos punkin suolistossa on bakteeria, se siirtyy ihmiseen tavallisesti vasta, kun punkki on ollut kiinni vuorokauden tai ainakin yön yli. Riski on suurempi, kun:
- liikutaan paljon metsässä, niityillä, rantaheinikossa tai korkeassa ruohikossa, erityisesti keväästä syksyyn: retkeillessä, marjastaessa, sienestäessä, mökkeillessä tai puutarhatöissä;
- vaatetus ei peitä ihoa eikä käytetä punkkikarkotetta;
- punkkeja ei huomata eikä niitä poisteta nopeasti, mieluiten saman päivän aikana;
- kotona on koira tai kissa, joka ulkoilee: turkissa kulkevat, vielä kiinnittymättömät punkit voivat siirtyä ihmiseen esimerkiksi silloin, kun lemmikki nukkuu samassa sängyssä;
- pihapiirissä on korkeaa heinää, pensaikkoa ja lehtikasoja, joissa viihtyy myyriä, hiiriä ja siilejä eli punkkien luonnollisia isäntiä.
Sama punkki voi levittää myös puutiaisaivotulehdusta (TBE). Se on viruksen aiheuttama, kokonaan eri tauti, jota Suomessa esiintyy paljon harvemmin ja paikallisemmin kuin borrelioosia, eniten Ahvenanmaalla ja tietyillä rannikko- ja saaristoalueilla. Vointia kannattaa siksi seurata pureman jälkeisinä viikkoina, vaikka iholla ei näkyisi mitään.




Oireet
Borrelioosi etenee yleensä vaiheittain, mutta oireet eivät aina ole tyypillisiä. Tärkeimmät tuntomerkit vaiheittain:
Varhainen paikallinen vaihe (päivistä viikkoihin pureman jälkeen)
- Tavallinen ärsytysreaktio: lähes kaikille tulee puremakohtaan 2–3 senttimetrin punoitus jo ensimmäisinä päivinä. Se ei vielä tarkoita borreliatartuntaa. Reaktio voi kestää yli viikon ja kutista, varsinkin jos punkin suuosia on jäänyt ihoon (Terveyskirjasto).
- Vaeltava punoitus (erythema migrans): yli 5 senttimetrin läpimittainen, laajeneva punoitus, joka ilmaantuu yli viikon kuluttua puremasta, on varma merkki varhaisvaiheen infektiosta. Läiskän keskiosa voi vaalentua, jolloin muutos näyttää renkaalta, mutta se voi myös pysyä tasaisen punaisena tai sinipunaisena. Muutos voi kutista hieman, mutta se ei arista eikä ole kipeä. Sitä esiintyy usein taive- ja karvoitusalueilla, ja läiskiä voi olla useita.
- Borrelialymfosytooma: harvinaisempi varhaisvaiheen iho-oire on sinertävä, aristamaton ja pehmeä kyhmy, tavallisimmin korvalehdessä, nännin seudussa tai kivespussissa.
- Yleisoireet: osalla on samaan aikaan lämpöilyä, väsymystä, päänsärkyä sekä lihas- ja nivelsärkyä.
Hoitamatonkin punoitus häviää yleensä itsestään 2–4 viikossa, mutta se voi myös kestää kuukausia. Punoituksen häviäminen ei tarkoita, että infektio olisi parantunut.
Varhainen levinnyt vaihe (viikoista kuukausiin)
- Useita punoittavia läiskiä eri puolilla kehoa.
- Hermosto-oireet (neuroborrelioosi): hermojuuri- ja aivokalvotulehdus, joka voi aiheuttaa öisin pahenevia, säteileviä kipuja raajoihin tai vartaloon, tuntohäiriöitä ja päänsärkyä. Toinen tavallinen oire on kasvohermohalvaus, jossa toinen tai harvoin molemmat kasvopuoliskot halvaantuvat. Lapsilla ja nuorilla se on yksi yleisimmistä oireista.
- Sydänoireet: harvoin bakteeri leviää sydämeen ja vaikuttaa sykettä sääteleviin johtoratoihin. Se voi tuntua sykkeen harvenemisena, epäsäännöllisenä sykkeenä, huimauksena tai pyörtymisenä.
- Niveloireet: nivelestä toiseen siirtyvä kipu ja joskus yhden suuren nivelen, useimmiten polven, turvotus.
Myöhäisvaihe (kuukausista vuosiin, jos infektiota ei ole hoidettu)
- Pitkittynyt niveltulehdus, tavallisimmin polvessa tai muussa suuressa nivelessä: turvotusta, kipua ja liikerajoitusta.
- Pitkittyneet hermosto-oireet, kuten hermosäryt ja tuntohäiriöt.
- Akrodermatiitti: hitaasti etenevä ihotulehdus, jossa yhden raajan iho, tavallisesti jalkaterästä tai kämmenselästä alkaen, muuttuu sinipunervaksi, ohenee ja rypistyy.
Jos varhaisvaihe jää hoitamatta, noin joka kymmenes saa hermojuuri- tai aivokalvotulehduksen, kasvohermohalvauksen tai niveltulehduksen. Näiden oireet voivat alkaa vasta viikkojen kuluttua, kun ihottuma on jo haalistunut. Kaikille ei myöskään tule selvää rengasta, tai se jää huomaamatta esimerkiksi selässä tai hiuspohjassa. Pureman jälkeisinä kuukausina ilmaantuvat oireet kannattaa siksi ottaa vakavasti, vaikka iho näyttäisi rauhalliselta.
Milloin hoitoon?
Hätänumeroon 112 soitetaan heti, jos:
- tuntuu rintakipua tai voimakasta hengenahdistusta tai jos ihminen pyörtyy;
- kasvot vinoutuvat äkillisesti, puhe puuroutuu tai käsi tai jalka heikkenee. Oire voi johtua borrelioosin kasvohermohalvauksesta, mutta aivoverenkiertohäiriö on suljettava pois heti;
- korkeaan kuumeeseen, kovaan päänsärkyyn ja niskajäykkyyteen liittyy sekavuutta, poikkeavaa uneliaisuutta tai kouristuksia. Ne voivat olla aivokalvon- tai aivotulehduksen merkkejä, myös puutiaisaivotulehduksessa.
Päivystykseen samana päivänä, jos tulee kova päänsärky tai niskajäykkyys ilman edellä mainittuja hälytysmerkkejä, uutta sydämentykytystä tai epäsäännöllistä sykettä tai jos puremakohdasta leviää kuumottava, kipeä punoitus ja nousee kuume. Viimeksi mainittu voi olla bakteerin aiheuttama ihotulehdus, joka on eri asia kuin borrelioosi. Ennen päivystykseen lähtöä neuvoa saa ympäri vuorokauden Päivystysavusta numerosta 116 117. Palvelu ei ole käytössä Ahvenanmaalla.
Terveyskeskukseen tai työterveyshuoltoon lähipäivinä, jos:
- puremakohdan ympärille ilmaantuu noin viikon tai parin kuluttua laajeneva, yli 5 senttimetrin punoitus tai rengas, vaikka vointi olisi muuten hyvä;
- pureman jälkeisinä viikkoina tulee lämpöilyä, väsymystä tai lihas- ja nivelkipuja;
- ilmaantuu säteileviä hermokipuja, tuntohäiriöitä tai nivelen turvotusta;
- punkkia ei saada irti tai puremakohta näyttää tulehtuneelta;
- on raskaana, sairastaa pitkäaikaissairautta tai vastustuskyky on heikentynyt sairauden tai sitä heikentävän hoidon vuoksi.
Lääkärille kerrotaan aina punkin puremasta tai liikkumisesta punkkimaastossa, jos oireita ilmaantuu pureman jälkeisinä kuukausina. Mitä aiemmin tauti tunnistetaan, sitä paremmin hoito tehoaa.
Miten borrelioosi todetaan?
Varhaisvaiheen borrelioosi todetaan altistumisen, mahdollisen tiedossa olevan pureman ja tyypillisen ihomuutoksen perusteella. Tutkimukset riippuvat taudin vaiheesta:
- Toteaminen ihomuutoksen perusteella: puremakohdasta alkava, laajeneva punoitus on varma merkki borrelioosista, eikä hoidon aloittaminen edellytä verikokeita. Suurin osa tapauksista todetaan Suomessa juuri näin (Terveyskirjasto).
- Vasta-ainetutkimukset: verestä tehtävistä vasta-ainetutkimuksista ei ole hyötyä taudin alkuvaiheessa, koska vasta-aineita muodostuu vasta useiden viikkojen kuluttua eikä aina silloinkaan, kun infektio rajoittuu ihoon. Toisaalta suomalaisista noin 2 %:lla on vasta-aineita, usein ilman oireita, joten oireettomia ei tutkita. Tutkimuksista on hyötyä lähinnä silloin, kun epäillään levinnyttä tautia.
- Lisätutkimukset: oireiden mukaan voidaan tutkia esimerkiksi selkäydinnestettä, nivelnestettä, sydänfilmiä (EKG) tai ihokoepalaa.
- Erotusdiagnostiikka: vaeltava punoitus on erotettava esimerkiksi hyönteisen pureman reaktiosta, allergisesta reaktiosta, ihon sieni-infektiosta eli silsasta ja harvinaisesta, tuntemattomasta syystä syntyvästä rengaspunoituksesta. Paarman tai mehiläisen aiheuttama laaja punoitus syntyy yleensä nopeasti pureman jälkeen eikä enää sen jälkeen laajene.
Hankalimpia ovat keskellä talvea todetut tapaukset, koska tartunta ei silloin voi olla peräisin tuoreesta puremasta. Yleensä haalea punoitus on jäänyt aiemmin huomaamatta.
Hoito
Borrelioosi hoidetaan antibiootilla. Ihottumavaiheessa aloitettu hoito parantaa infektion lähes aina ja estää levinneen tautimuodon kehittymisen (Terveyskirjasto). Hoidon kesto ja muoto riippuvat taudin vaiheesta, oireista, siitä, mihin elimiin tauti on levinnyt, ja yleisterveydestä:
- Vaeltava punoitus hoidetaan tavallisesti suun kautta otettavalla antibioottikuurilla, joka käytetään loppuun. Ihomuutos ei ehdi kuurin aikana kokonaan hävitä, mutta sen laajenemisen pitäisi pysähtyä. Jos hoito ei vaikuta ihottumaan lainkaan, tilanne arvioidaan uudelleen muiden ihoinfektioiden varalta.
- Levinnyt tauti hoidetaan tavallisesti useamman viikon antibioottikuurilla. Hermosto-, sydän- tai niveloireissa hoito suunnitellaan yhdessä erikoislääkärin kanssa.
Useimmat paranevat hoidon jälkeen täysin. Osalle jää vielä joksikin aikaa väsymystä tai kipuja. Tutkimusten mukaan pitkät antibioottihoidot eivät lievitä tällaisia hoidon jälkeisiä oireita, koska niitä ei ylläpidä itse bakteeri. Jos oireet jatkuvat tai uusia ilmaantuu, lääkärin kanssa sovitaan jatkosta. Borrelioosi ei jätä pysyvää suojaa, joten tartunnan voi saada uudelleen.
Ehkäisy
Borrelioosiin ei ole ihmisille rokotetta. Puutiaisaivotulehdusrokote, jota joskus kutsutaan punkkirokotteeksi, suojaa vain TBE-virukselta eikä lainkaan borrelioosilta. Kansallisessa rokotusohjelmassa TBE-rokotteen saavat maksutta 3 vuotta täyttäneet, jotka asuvat vakinaisesti tai oleskelevat pitkäaikaisesti THL:n määrittelemillä riskialueilla, kuten Ahvenanmaalla ja tietyillä rannikko- ja saaristoalueilla (THL). Borrelioosilta suojaavat vain punkin puremien välttäminen ja punkkien nopea poistaminen:
- Maastossa: kuljetaan polkuja pitkin ja vältetään korkeaa, kosteaa heinikkoa ja tiheää pensaikkoa.
- Vaatetus: kumisaappaat tai umpikengät, pitkät housut ja pitkähihainen paita. Lahkeet voi laittaa sukkien sisään. Vaaleasta vaatteesta punkit huomaa helpommin.
- Punkkikarkote: paljaalle iholle levitetään punkkeja karkottavaa valmistetta käyttöohjeen mukaan, ja lapsille käytetään heille sopivaa tuotetta.
- Punkkitarkastus: jos punkin purema on ollut mahdollinen, koko iho tarkistetaan illalla. Erityisesti katsotaan kainalot, nivuset, polvitaipeet, vyötärö, korvantaukset ja hiusraja. Lapsilta tarkistetaan myös hiuspohja. Peilistä tai toisen ihmisen avusta on hyötyä.
- Lemmikit: ulkoileva koira tarkistetaan punkkien varalta joka ilta, eikä punkkikautena lemmikkiä kannata ottaa samaan sänkyyn.
- Piha: nurmikko pidetään lyhyenä, pensaita harvennetaan ja lehtikasat poistetaan oleskelu- ja leikkipaikkojen läheltä.
Mitä nopeammin punkki irrotetaan, sitä pienempi on tartunnan riski. Jos punkki saadaan pois vuorokauden kuluessa, borreliatartunnan riski on varsin pieni.
Mitä tehdä, kun iholla on punkki?
Ihoon kiinnittynyt punkki näyttää aluksi pieneltä tummalta pisteeltä, ja veren imemisen jälkeen se turpoaa harmaaksi tai ruskeaksi palloksi. Puutiaisen nuoruusmuoto eli nymfi on vain 1–2 millimetrin kokoinen. Nymfit aiheuttavat suurimman osan tartunnoista juuri siksi, että ne jäävät helposti huomaamatta. Punkki poistetaan rauhassa näin:
- Punkkiin ei laiteta mitään: ei rasvaa, öljyä, alkoholia, hyönteismyrkkyä eikä tulta.
- Punkkiin tartutaan ohutkärkisillä pinseteillä tai punkinpoistimella mahdollisimman läheltä ihon pintaa.
- Punkki vedetään irti tasaisella, suoraan ylöspäin suuntautuvalla liikkeellä. Punkkia ei väännetä eikä sen ruumista puristeta.
- Jos ihoon jää pala punkin suuosia, puremakohdan ärsytysreaktio voi kestää yli viikon.
- Puremakohta ja kädet puhdistetaan.
- Muu iho tarkistetaan, koska punkkeja voi olla useampi.
- Pureman päivämäärä ja paikka kirjataan muistiin, ja puremakohdasta otetaan kuva. Puremakohtaa seurataan noin kuukauden ajan ja vointia vielä sen jälkeenkin.
Punkkia ei tarvitse tutkituttaa. Vaikka punkista löytyisi borreliaa, antibioottikuuria ei aloiteta, koska pureman saaneen riski sairastua on silloinkin vain noin 5 % (Terveyskirjasto). Raskaana olevan kannattaa ottaa yhteyttä terveyskeskukseen, jos punkki on ollut kiinni pitkään. Myöskään verikokeista heti pureman jälkeen ei ole hyötyä. Ratkaisevaa on se, mitä iholla ja voinnissa tapahtuu seuraavien viikkojen aikana.
Jos jää epävarmaksi, onko puremakohdan punoitus tavallinen ärsytysreaktio vai vaeltava punoitus, iDerman ihotautilääkäri voi arvioida sen etänä. Konsultaatiossa lähetetään kuvat ihomuutoksesta ja kerrotaan, milloin purema tapahtui. Vastaus tulee yleensä 24 tunnin kuluessa (viikonloppuisin 48 tunnin kuluessa), ja siinä kerrotaan, tarvitaanko hoitoa ja kuinka kiireellisesti asiaa on syytä hoitaa. Lisätietoa palvelusta: borrelioosin arviointi punkin pureman jälkeen. Hälytysmerkkien kohdalla etäarviota ei jäädä odottamaan, vaan toimitaan edellä olevien ohjeiden mukaan.







